Koulu http://seppinenj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132310/all Thu, 19 Apr 2018 15:09:04 +0300 fi Koulujen sisäilma-asioissa avainsana on luottamus http://pia1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254065-koulujen-sisailma-asioissa-avainsana-on-luottamus <p>&nbsp;</p><p>Uutisointi Puotilan ala-asteen sisäilmaongelmista nosti pari viikkoa sitten esiin vanhempien ja henkilöstön huolet koulutilojen terveellisyydestä.</p><p>Sisäilmaongelmia käsiteltäessä on ennen kaikkea kysymys luottamuksesta. Luottamuksesta siihen, että tieto kulkee, ja luottamuksesta siihen, että kaupungin antamat tiedot tilojen terveellisyydestä ja turvallisuudesta ovat paikkansapitäviä.</p><p>Olen selvittänyt viime viikkoina tiedonkulkua kaupungin sisällä.</p><p>Työterveyshuollolla on ohjeet kirjata sisäilmaepäilyistä matalalla kynnyksellä. Jos työntekijä epäilee oireidensa johtuvan työpaikan sisäilmasta, hänen ei ole tarpeen edes mennä vastaanotolle, vaan voi soittaa tai lähettää sähköpostiviestin, ja tämä kirjataan muistiin. Näin sen kuuluu mennäkin.</p><p>Myös kouluterveydenhuolto kerää tietoja. Kouluterveydenhuolto ei kuitenkaan saa välttämättä yhtä johdonmukaisesti tietoa sairastuneista oppilaista, koska kaikista poissaoloista ja etenkään niiden syistä ei mene tietoa kouluterveydenhoitajalle. Periaatteessa toimitaan kuitenkin samalla tavoin kuin työterveyshuollossa.</p><p>Kun samassa koulussa tai samassa päiväkodissa ilmenee useita epäilyjä, tieto viedään sisäilmatyöryhmään, jossa ovat edustettuina vuokraisäntämme kaupunkiympäristö sekä kasvatuksen ja koulutuksen toimiala, työsuojelu, työterveyshuolto ja kouluterveydenhuolto.</p><p>Tiedottamisvastuu kuntokartoituksista, sisäilmatutkimuksista ja perusparannuksista on keskitetty kaupunkiympäristön toimialalle. Tämä on johdonmukaista, koska he vastaavat rakennuksista ja heillä on tähän liittyvä asiantuntemus ja ajantasaisin tieto. Ymmärrän hyvin, että vanhempien kannalta olisi kätevintä saada tieto opettajilta, mutta tiedotusvastuuta ei ole kohtuullista eikä järkevääkään sälyttää heille.</p><p>Ymmärrän hyvin myös sen, että vanhempien epäluulo herää, jos kaikki koulurakennuksiin liittyvät tiedot eivät ole heidän käytettävissään. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialan viestinnässä aiotaankin viedä vielä huhtikuun aikana verkkoon täydelliset tiedot perusparannuskohteista ja uusista kohteista niin, että kaikki tutkimukset ja selvitykset ovat viipymättä kaikkien halukkaiden nähtävillä. Mielestäni ei ole mitään perusteita salata mitään koulutiloihin liittyviä tietoja.</p><p>Rahapula ei voi koskaan olla Helsingin kaupungissa syynä sille, että ei ryhdytä koulutilojen korjauksiin tai jätetään parakit tilaamatta. Syynä voi olla ainoastaan se, että tilat ovat kaikkien käytettävissä olevien tutkimusten perusteella turvalliset. Olen tarkistanut sekä kasvatuksen ja koulutuksen toimialan että kaupunkiympäristön toimialan kanssa, että meillä on tästä yhteinen näkemys. Minulle on kerrottu, että tämän periaatteen mukaisesti toimitaan myös käytännössä. Jos tilat eivät ole turvalliset, koululaiset ja henkilöstö siirretään muihin tiloihin.</p><p>Perimmäinen haaste on se, että saamme kaikki perusparannuslistalla olevat päiväkodit ja koulut mahdollisimman nopeasti kuntoon. Eilen kaupunginvaltuustossa pitämässäni budjettipuheessa esitinkin toiveeni siitä, että asettaisimme tämän koko kaupungin tavoitteeksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Uutisointi Puotilan ala-asteen sisäilmaongelmista nosti pari viikkoa sitten esiin vanhempien ja henkilöstön huolet koulutilojen terveellisyydestä.

Sisäilmaongelmia käsiteltäessä on ennen kaikkea kysymys luottamuksesta. Luottamuksesta siihen, että tieto kulkee, ja luottamuksesta siihen, että kaupungin antamat tiedot tilojen terveellisyydestä ja turvallisuudesta ovat paikkansapitäviä.

Olen selvittänyt viime viikkoina tiedonkulkua kaupungin sisällä.

Työterveyshuollolla on ohjeet kirjata sisäilmaepäilyistä matalalla kynnyksellä. Jos työntekijä epäilee oireidensa johtuvan työpaikan sisäilmasta, hänen ei ole tarpeen edes mennä vastaanotolle, vaan voi soittaa tai lähettää sähköpostiviestin, ja tämä kirjataan muistiin. Näin sen kuuluu mennäkin.

Myös kouluterveydenhuolto kerää tietoja. Kouluterveydenhuolto ei kuitenkaan saa välttämättä yhtä johdonmukaisesti tietoa sairastuneista oppilaista, koska kaikista poissaoloista ja etenkään niiden syistä ei mene tietoa kouluterveydenhoitajalle. Periaatteessa toimitaan kuitenkin samalla tavoin kuin työterveyshuollossa.

Kun samassa koulussa tai samassa päiväkodissa ilmenee useita epäilyjä, tieto viedään sisäilmatyöryhmään, jossa ovat edustettuina vuokraisäntämme kaupunkiympäristö sekä kasvatuksen ja koulutuksen toimiala, työsuojelu, työterveyshuolto ja kouluterveydenhuolto.

Tiedottamisvastuu kuntokartoituksista, sisäilmatutkimuksista ja perusparannuksista on keskitetty kaupunkiympäristön toimialalle. Tämä on johdonmukaista, koska he vastaavat rakennuksista ja heillä on tähän liittyvä asiantuntemus ja ajantasaisin tieto. Ymmärrän hyvin, että vanhempien kannalta olisi kätevintä saada tieto opettajilta, mutta tiedotusvastuuta ei ole kohtuullista eikä järkevääkään sälyttää heille.

Ymmärrän hyvin myös sen, että vanhempien epäluulo herää, jos kaikki koulurakennuksiin liittyvät tiedot eivät ole heidän käytettävissään. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialan viestinnässä aiotaankin viedä vielä huhtikuun aikana verkkoon täydelliset tiedot perusparannuskohteista ja uusista kohteista niin, että kaikki tutkimukset ja selvitykset ovat viipymättä kaikkien halukkaiden nähtävillä. Mielestäni ei ole mitään perusteita salata mitään koulutiloihin liittyviä tietoja.

Rahapula ei voi koskaan olla Helsingin kaupungissa syynä sille, että ei ryhdytä koulutilojen korjauksiin tai jätetään parakit tilaamatta. Syynä voi olla ainoastaan se, että tilat ovat kaikkien käytettävissä olevien tutkimusten perusteella turvalliset. Olen tarkistanut sekä kasvatuksen ja koulutuksen toimialan että kaupunkiympäristön toimialan kanssa, että meillä on tästä yhteinen näkemys. Minulle on kerrottu, että tämän periaatteen mukaisesti toimitaan myös käytännössä. Jos tilat eivät ole turvalliset, koululaiset ja henkilöstö siirretään muihin tiloihin.

Perimmäinen haaste on se, että saamme kaikki perusparannuslistalla olevat päiväkodit ja koulut mahdollisimman nopeasti kuntoon. Eilen kaupunginvaltuustossa pitämässäni budjettipuheessa esitinkin toiveeni siitä, että asettaisimme tämän koko kaupungin tavoitteeksi.

]]>
1 http://pia1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254065-koulujen-sisailma-asioissa-avainsana-on-luottamus#comments Helsinki Koulu Kunnallispolitiikka Päiväkodit Sisäilmaongelmat Thu, 19 Apr 2018 12:09:04 +0000 Pia Pakarinen http://pia1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254065-koulujen-sisailma-asioissa-avainsana-on-luottamus
Poliisiin on perustettava uusi lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253264-poliisiin-on-perustettava-uusi-lapsiin-kohdistuvien-rikosten-yksikko <p><strong>Poliisiin on perustettava uusi lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Olemme saanut lukea tänään lehdistä, että monissa suomalaisissa päiväkodeissa lapsiin kohdistuu raakaa ja julmaa väkivaltaa. Tekijänä ovat toiset lapset samassa päiväkodissa.</p><p>Lainaus tämän päivän iltalehdestä: <strong>Lukijat kertovat: Tällaista on päiväkotien väkivalta - &rdquo;Lastani potkittiin ja kuristettiin - joutui kuinka kavereita saadaan -keskusteluihin&rdquo;</strong></p><p>&rdquo; &quot;Tälläkin hetkellä päiväkodissa, jossa työskentelen, on lapsia, jotka päivittäin käyttäytyvät väkivaltaisesti muita lapsia ja meitä aikuisia kohtaan. Näiden lasten vanhemmat eivät halua tarttua asiaan ja päiväkodin johtaja arastelee lastensuojeluilmoitusten tekemistä. Useampi työkaveri on uupunut tai vaarassa uupua.&quot; (lähde: &nbsp;<a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804022200850445_u0.shtml"><u>http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804022200850445_u0.shtml</u></a> )</p><p>&nbsp;</p><p>On järkyttävää, että aina vanhemmat joutuvat puuttumaan lapsiin kohdistuvaan kiusaamiseen ja väkivaltaan. Eikö koulujen opettajilta ja lastentarhanopettajilta voi odottaa mitään vastuun kantoa lasten turvallisuudesta? Suomen poliisin rikosylikomisario Tapani Tasanto on muistuttanut siitä, että &rdquo;Koulujen rehtori ja opettajat ovat valvontavastuussa ja virkamiehinä heitä sitovat muun muassa rikoslain, lastensuojelulain ja perusopetuslain säännökset. Perusopetuslaissa sanotaan, että koulun opettajan tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta kiusaamisesta, häirinnästä tai väkivallasta siihen syyllistyneen ja sen kohteen huoltajille&rdquo; (lähde: <a href="http://yle.fi/uutiset/3-8377553"><u>http://yle.fi/uutiset/3-8377553</u></a> ) Ne kasvatusalan ihmiset, joilla ei ole sydämessään huolta lasten turvallisuudesta ja jotka katsovat läpi sormien lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa eivät kuulu kasvatusalalle.</p><p>Päiväkotien ja koulujen tilanne lasten toisten lapsiin kohdistaman väkivallan suhteen on riistäytynyt täysin käsistä. Tämän vuoksi ehdotan, että Suomen poliisiin on perustettava uusi lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö. Tämä lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö olisi poliisin valtakunnallinen yksikkö, joka koordinoidusti paikallisten poliisilaitosten kanssa kartoittaisi lasten suurimmat turvallisuusuhat ja haasteet ja toisi lisää työkaluja poliisin toimintaan ylläpitämällä jatkuvaa tilannekuvaa lasten turvallisuudesta ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja/tai sen uhasta. Koska lapset ovat heikossa asemassa ja eivät pysty puolustamaan itseään, tällä uudella poliisiyksiköllä olisi äärimmäisen tärkeä tehtävä turvata lasten oikeudet ja turvallinen lapsuus. Tämän yksikön operatiiviseen toimintaan kuuluisi erilaiset peitetehtävät päiväkodeissa ja kouluissa, jossa poliisi pyrkisi soluttautumaan eri organisaatioihin ja selvittämään ajan kanssa, että missä mittakaavassa lapsiin kohdistuu erilaisia rikoksia ja väkivallan uhkaa. Peitetoiminnalla varmistettaisiin se, että jos jokin esimerkiksi esimiesasemassa oleva taho katsoisi sormien läpi lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, että nämä syylliset saataisiin esimerkiksi salanauhoituksen avulla vastuuseen teoistaan ja irtisanottua tehtävistään, mikäli henkilö syyllistyisi lasten turvallisuuden vaarantamisen ja omien vastuullisten tehtäviensä vakavaan laiminlyöntiin. Tämä uusi poliisin lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö tekisi laajaa yhteistyötä muiden keskeisten viranomaisten kanssa (esim. aluehallintovirasto) ja tällä yhteistoiminnalla saataisiin helposti suljettua kokonaisia päivähoitoyksiköitä ja kouluja, jossa väkivaltaa ei saada loppumaan. Mikään koulu eikä kenenkään työ ole niin tärkeä, että se menee lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edelle. &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö paljastaisi ja ennaltaehkäisisi lapsiin kohdistuvia rikoksia kuten kiusaamista ja väkivaltaa valtakunnallisesti koko Suomen alueella. Se tulisi pelastamaan monet lapset vuosien piinalta ja kiusaamiselta sekä vakivallalta ja turvaisi lapsille rauhallisen lapsuuden. &nbsp;Se on poliittisesta tahdosta kiinni, saadaanko tulevaisuuden Suomessa mitään hyvää aikaa lasten eteen. On välittömästi lopetettava vanhat huonot toimintatavat ja alettava toden teolla rakentamaan uudenlaista Suomea, jossa lapset saavat elää rauhallisen ja turvallisen lapsuuden.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Poliisiin on perustettava uusi lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö

 

Olemme saanut lukea tänään lehdistä, että monissa suomalaisissa päiväkodeissa lapsiin kohdistuu raakaa ja julmaa väkivaltaa. Tekijänä ovat toiset lapset samassa päiväkodissa.

Lainaus tämän päivän iltalehdestä: Lukijat kertovat: Tällaista on päiväkotien väkivalta - ”Lastani potkittiin ja kuristettiin - joutui kuinka kavereita saadaan -keskusteluihin”

” "Tälläkin hetkellä päiväkodissa, jossa työskentelen, on lapsia, jotka päivittäin käyttäytyvät väkivaltaisesti muita lapsia ja meitä aikuisia kohtaan. Näiden lasten vanhemmat eivät halua tarttua asiaan ja päiväkodin johtaja arastelee lastensuojeluilmoitusten tekemistä. Useampi työkaveri on uupunut tai vaarassa uupua." (lähde:  http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804022200850445_u0.shtml )

 

On järkyttävää, että aina vanhemmat joutuvat puuttumaan lapsiin kohdistuvaan kiusaamiseen ja väkivaltaan. Eikö koulujen opettajilta ja lastentarhanopettajilta voi odottaa mitään vastuun kantoa lasten turvallisuudesta? Suomen poliisin rikosylikomisario Tapani Tasanto on muistuttanut siitä, että ”Koulujen rehtori ja opettajat ovat valvontavastuussa ja virkamiehinä heitä sitovat muun muassa rikoslain, lastensuojelulain ja perusopetuslain säännökset. Perusopetuslaissa sanotaan, että koulun opettajan tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta kiusaamisesta, häirinnästä tai väkivallasta siihen syyllistyneen ja sen kohteen huoltajille” (lähde: http://yle.fi/uutiset/3-8377553 ) Ne kasvatusalan ihmiset, joilla ei ole sydämessään huolta lasten turvallisuudesta ja jotka katsovat läpi sormien lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa eivät kuulu kasvatusalalle.

Päiväkotien ja koulujen tilanne lasten toisten lapsiin kohdistaman väkivallan suhteen on riistäytynyt täysin käsistä. Tämän vuoksi ehdotan, että Suomen poliisiin on perustettava uusi lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö. Tämä lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö olisi poliisin valtakunnallinen yksikkö, joka koordinoidusti paikallisten poliisilaitosten kanssa kartoittaisi lasten suurimmat turvallisuusuhat ja haasteet ja toisi lisää työkaluja poliisin toimintaan ylläpitämällä jatkuvaa tilannekuvaa lasten turvallisuudesta ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja/tai sen uhasta. Koska lapset ovat heikossa asemassa ja eivät pysty puolustamaan itseään, tällä uudella poliisiyksiköllä olisi äärimmäisen tärkeä tehtävä turvata lasten oikeudet ja turvallinen lapsuus. Tämän yksikön operatiiviseen toimintaan kuuluisi erilaiset peitetehtävät päiväkodeissa ja kouluissa, jossa poliisi pyrkisi soluttautumaan eri organisaatioihin ja selvittämään ajan kanssa, että missä mittakaavassa lapsiin kohdistuu erilaisia rikoksia ja väkivallan uhkaa. Peitetoiminnalla varmistettaisiin se, että jos jokin esimerkiksi esimiesasemassa oleva taho katsoisi sormien läpi lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, että nämä syylliset saataisiin esimerkiksi salanauhoituksen avulla vastuuseen teoistaan ja irtisanottua tehtävistään, mikäli henkilö syyllistyisi lasten turvallisuuden vaarantamisen ja omien vastuullisten tehtäviensä vakavaan laiminlyöntiin. Tämä uusi poliisin lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö tekisi laajaa yhteistyötä muiden keskeisten viranomaisten kanssa (esim. aluehallintovirasto) ja tällä yhteistoiminnalla saataisiin helposti suljettua kokonaisia päivähoitoyksiköitä ja kouluja, jossa väkivaltaa ei saada loppumaan. Mikään koulu eikä kenenkään työ ole niin tärkeä, että se menee lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edelle.  

 

Lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö paljastaisi ja ennaltaehkäisisi lapsiin kohdistuvia rikoksia kuten kiusaamista ja väkivaltaa valtakunnallisesti koko Suomen alueella. Se tulisi pelastamaan monet lapset vuosien piinalta ja kiusaamiselta sekä vakivallalta ja turvaisi lapsille rauhallisen lapsuuden.  Se on poliittisesta tahdosta kiinni, saadaanko tulevaisuuden Suomessa mitään hyvää aikaa lasten eteen. On välittömästi lopetettava vanhat huonot toimintatavat ja alettava toden teolla rakentamaan uudenlaista Suomea, jossa lapset saavat elää rauhallisen ja turvallisen lapsuuden.

]]>
3 http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253264-poliisiin-on-perustettava-uusi-lapsiin-kohdistuvien-rikosten-yksikko#comments Kiusaaminen Koulu Lapset Poliisi Turvallisuus Tue, 03 Apr 2018 12:05:13 +0000 Aleksi Niskanen http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253264-poliisiin-on-perustettava-uusi-lapsiin-kohdistuvien-rikosten-yksikko
Varoitus nuorille: älä opiskele opettajaksi! http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252576-varoitus-nuorille-ala-opiskele-opettajaksi <p>Ei, älkää ymmärtäkö väärin. Opettajan ammatti on hieno. Niin hieno, että tulee mieleen, mitä <em>Washington Postin</em> päätoimittaja sanoi aikoinaan lehden tekemisestä: &rdquo;Paras pirun duuni koko maailmassa!&rdquo;</p><p>Ongelma on toinen. Nimittäin se, että opettaja ei saa töitä.</p><p>Aikoinaan uskoin itsekin horinat opettajapulasta. Yliopistolla puhutaan varmaan vieläkin, miten kannattaa hankkia opettajan kelpoisuus, koska &rdquo;jos ei muuta löydä, voi aina ruveta opettajaksi.&rdquo; (Tässä menee pieleen myös se, että opettajan työ olisi jotenkin vähäarvoista.)</p><p>Vuosi toisensa jälkeen saimme lukea lehdistä, miten suuret ikäluokat siirtyvät pian eläkkeelle ja jättävät maahan &rdquo;huutavan pulan&rdquo; muun muassa pätevistä opettajista.</p><p>Hokema on mennyt perille. Kun opettajakollega haki pankista lainaa ja virkailija kuuli ammatin, tämä riemastui: &rdquo;Opettajille nyt löytyy aina töitä!&rdquo;</p><p>Totuus on jotain ihan muuta.</p><p>Heräsin todellisuuteen, kun aloin saada meilejä työttömiltä opettajilta. Monet ovat opiskelleet kelpoisuuden kahden, kolmen tai jopa neljän aineen opettajiksi, ja nyt he kyselivät sijaisuuksien perään, mikä tahansa kelpaisi. Moni oli hakenut pitkään töitä jopa koko Suomen alueelta, turhaan.</p><p>Kuva alkoi hahmottua. Suomessa ei ole opettajapulaa vaan tolkuton opettajien ylitarjonta.</p><p>Tässä kohtaa kuulee usein, että tilanne riippuu siitä, minkä aineen opettajista puhutaan. Tämä on siinä mielessä totta, että tilanne vaihtelee, mutta se vaihtelee toivottoman ja melkein toivottoman välillä.</p><p>Julkisuudessa on sentään hiukan puhuttu historian ja yhteiskuntaopin opettajien heikosta työllistymisestä, mutta varjoon on jäänyt se, että työllistyminen on jokseenkin yhtä surkeaa melkein kaikissa aineissa.</p><p>Tuttavapiirissäni on esimerkiksi erittäin osaavia ja motivoituneita biologian, maantieteen, äidinkielen ja kirjallisuuden, uskonnon, filosofian, musiikin ja kuvataiteen opettajia, jotka hakevat laajalta alueelta jatkuvasti töitä, mutta saavat parhaimmillaankin vain muutaman päivän tai viikon sijaisuuksia. Myös esimerkiksi ruotsin, ranskan ja saksan opettajien työllistymismahdollisuudet näyttävät lohduttomilta.</p><p>Näin keväisin opettajavirat ovat avoimessa haussa, mistä voi tulla kuva mahdollisuuksien markkinoista. Mutta rehtorit tietävät kertoa, että kun jossain on aineenopettajan virka avoinna, päteviä hakijoita voi olla hyvinkin satakunta, enemmänkin.</p><p>Entäpä luokanopettajat, heille kai nyt sentään löytyy hommia, jos julkiseen sanaan on uskominen? Miten sen nyt ottaa. Ainakin pääkaupunkiseudulla virkaa kohti on helposti toistasataa hakijaa. Tuttava on hakenut luokanopettajan töitä kaikkialta Suomesta, mutta eipä ole tärpännyt.</p><p>Miten tähän on tultu? Vastaus on yksinkertainen. Yliopistot ovat vuosikaudet kouluttaneet opettajia valtavat määrät yli tarpeen. Tähän tulevat päälle vielä avoimet yliopistot, joissa voi hankkia opettajakelpoisuuksia eri aineisiin, eivätkä nämä edes näy valmistuneiden opettajien tilastoissa.</p><p>Yliopistojen toiminnan vielä ymmärtää siinä mielessä, että ne saavat valmistuneista maistereista rahaa. Sitä on vaikeampi ymmärtää, että opettajien holtiton ylituotanto ei tunnu kiinnostavan ketään.</p><p>Asian korjaamista hidastaa sekin, että onneton työtilanne ei näy kunnolla tilastoissa. Opettajien viralliset työttömyysluvut ovat todelliseen tilanteeseen nähden merkillisen alhaiset, alle 15 %. Tilastot johtavat harhaan, koska toivottomaan työnhakuun turhautuneet opettajat hakeutuvat esimerkiksi jatko-opiskelijoiksi, vaihtavat alaa tai jäävät kotiin lastenhoitoon, eivätkä siis enää näy luvuissa työttöminä.</p><p>Opetusalaa vaivaa nyt sama kuin media- ja taidealoja takavuosina. Nuorille annetaan kuva, että tätä opiskelemalla valmistut hienoon ammattiin, mutta myöhemmin opintovelkaisina he sitten huomaavat, ettei töitä olekaan.</p><p>Vähemmästäkin tuntee itsensä petetyksi.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ei, älkää ymmärtäkö väärin. Opettajan ammatti on hieno. Niin hieno, että tulee mieleen, mitä Washington Postin päätoimittaja sanoi aikoinaan lehden tekemisestä: ”Paras pirun duuni koko maailmassa!”

Ongelma on toinen. Nimittäin se, että opettaja ei saa töitä.

Aikoinaan uskoin itsekin horinat opettajapulasta. Yliopistolla puhutaan varmaan vieläkin, miten kannattaa hankkia opettajan kelpoisuus, koska ”jos ei muuta löydä, voi aina ruveta opettajaksi.” (Tässä menee pieleen myös se, että opettajan työ olisi jotenkin vähäarvoista.)

Vuosi toisensa jälkeen saimme lukea lehdistä, miten suuret ikäluokat siirtyvät pian eläkkeelle ja jättävät maahan ”huutavan pulan” muun muassa pätevistä opettajista.

Hokema on mennyt perille. Kun opettajakollega haki pankista lainaa ja virkailija kuuli ammatin, tämä riemastui: ”Opettajille nyt löytyy aina töitä!”

Totuus on jotain ihan muuta.

Heräsin todellisuuteen, kun aloin saada meilejä työttömiltä opettajilta. Monet ovat opiskelleet kelpoisuuden kahden, kolmen tai jopa neljän aineen opettajiksi, ja nyt he kyselivät sijaisuuksien perään, mikä tahansa kelpaisi. Moni oli hakenut pitkään töitä jopa koko Suomen alueelta, turhaan.

Kuva alkoi hahmottua. Suomessa ei ole opettajapulaa vaan tolkuton opettajien ylitarjonta.

Tässä kohtaa kuulee usein, että tilanne riippuu siitä, minkä aineen opettajista puhutaan. Tämä on siinä mielessä totta, että tilanne vaihtelee, mutta se vaihtelee toivottoman ja melkein toivottoman välillä.

Julkisuudessa on sentään hiukan puhuttu historian ja yhteiskuntaopin opettajien heikosta työllistymisestä, mutta varjoon on jäänyt se, että työllistyminen on jokseenkin yhtä surkeaa melkein kaikissa aineissa.

Tuttavapiirissäni on esimerkiksi erittäin osaavia ja motivoituneita biologian, maantieteen, äidinkielen ja kirjallisuuden, uskonnon, filosofian, musiikin ja kuvataiteen opettajia, jotka hakevat laajalta alueelta jatkuvasti töitä, mutta saavat parhaimmillaankin vain muutaman päivän tai viikon sijaisuuksia. Myös esimerkiksi ruotsin, ranskan ja saksan opettajien työllistymismahdollisuudet näyttävät lohduttomilta.

Näin keväisin opettajavirat ovat avoimessa haussa, mistä voi tulla kuva mahdollisuuksien markkinoista. Mutta rehtorit tietävät kertoa, että kun jossain on aineenopettajan virka avoinna, päteviä hakijoita voi olla hyvinkin satakunta, enemmänkin.

Entäpä luokanopettajat, heille kai nyt sentään löytyy hommia, jos julkiseen sanaan on uskominen? Miten sen nyt ottaa. Ainakin pääkaupunkiseudulla virkaa kohti on helposti toistasataa hakijaa. Tuttava on hakenut luokanopettajan töitä kaikkialta Suomesta, mutta eipä ole tärpännyt.

Miten tähän on tultu? Vastaus on yksinkertainen. Yliopistot ovat vuosikaudet kouluttaneet opettajia valtavat määrät yli tarpeen. Tähän tulevat päälle vielä avoimet yliopistot, joissa voi hankkia opettajakelpoisuuksia eri aineisiin, eivätkä nämä edes näy valmistuneiden opettajien tilastoissa.

Yliopistojen toiminnan vielä ymmärtää siinä mielessä, että ne saavat valmistuneista maistereista rahaa. Sitä on vaikeampi ymmärtää, että opettajien holtiton ylituotanto ei tunnu kiinnostavan ketään.

Asian korjaamista hidastaa sekin, että onneton työtilanne ei näy kunnolla tilastoissa. Opettajien viralliset työttömyysluvut ovat todelliseen tilanteeseen nähden merkillisen alhaiset, alle 15 %. Tilastot johtavat harhaan, koska toivottomaan työnhakuun turhautuneet opettajat hakeutuvat esimerkiksi jatko-opiskelijoiksi, vaihtavat alaa tai jäävät kotiin lastenhoitoon, eivätkä siis enää näy luvuissa työttöminä.

Opetusalaa vaivaa nyt sama kuin media- ja taidealoja takavuosina. Nuorille annetaan kuva, että tätä opiskelemalla valmistut hienoon ammattiin, mutta myöhemmin opintovelkaisina he sitten huomaavat, ettei töitä olekaan.

Vähemmästäkin tuntee itsensä petetyksi.

 

]]>
43 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252576-varoitus-nuorille-ala-opiskele-opettajaksi#comments Koulu Työttömyys Yhteishaku Tue, 20 Mar 2018 06:44:17 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252576-varoitus-nuorille-ala-opiskele-opettajaksi
Pelossa eläminen http://marcuspetj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252280-pelossa-elaminen <p>Ala-asteella Turun Vasaramäen koulussa vuosina 88-94 oli koko ajan joku ihmeen hakkaamisen ja päänaukomisen kulttuuri luokkamme poikien keskuudessa.</p><p>Muistan, kun odotettiin ennen teknisen työn alkua aulassa, ja jo siinä haastettiin poikajonossa milloin ketäkin hakattavaksi. Sama jatkui siellä puutyöluokassa, kun opettaja oli poissa hetken aikaa. Sitten päivän lopuksi mentiin viereiseen Turjan leikkipuistoon, missä sitten tapeltiin.&nbsp;</p><p>Muistan, kun koulun alkua piti odottaa kylmässä ja pimeässä talvella ulkona, koska koulun ovet olivat jostain syystä aina lukossa. Siinä sitten jäisellä pihalla minut kerran työnnettiin nurin, ja ylös noustessani sitä maahan tönimistä jatkui luokan muiden poikien toimesta. Joku sitten sanoi, että lopetetaan nyt.&nbsp;</p><p>Muistan kerran jonottaessamme välitunnilta sisälle kouluun, koska koulun ovet olivat jostain syystä lukossa aina välituntisin, kun nuo luokan pojat päättivät räkiä päälleni. Oli sitten toppatakki yltä päältä räässä.&nbsp;</p><p>Muistan eräänä keväisenä torstai-päivänä viidennellä luokalla, kun englannintunti alkoi sillä, että opettajamme Turkka Mali oli 30 minuuttia myöhässä. Sinä aikana hiuksiini tungettiin luokan muiden poikien toimesta jotain töhnää, minkä sain pois vasta kotona leikkaamalla. Onneksi päivän päätteeksi mentiin äidin kanssa kaupungille.&nbsp;</p><p>Kerran jostain syystä, jota en enää muista, luokan tytöt olivat jossain iltapäivän tunnit. Meidän poikien piti jäädä luokkaan loppupäiväksi keskenämme ilman opettajaa. Menin valehtelemaan kysyiselle opettajalle, että on vatsa kipeä, sillä en uskaltanut jäädä muiden poikien kanssa keskenään luokkahuoneeseen ilman aikuisen valvontaa.&nbsp;</p><p>Viides luokka taisi olla kauhein, silloin kiusattiin eniten. Sen vuosiluokan keväänä, toukokuussa -93, istuin taloyhtiöni keinuissa ja pyöräilin siellä täällä viiden koulupäivän aikana. En halunnut mennä kouluun. Äidilleni valehtelin, että oli lyhyitä päiviä joistain syistä. Ja, että Ruissaloon suuntautuneesta luokkaretkestämme ei ollut tullut mitään, koska opettaja ei ollut löytänyt jotain tarvittavaa paperia. Silloinen talonmiehemme, joka oli mieheksi varsinainen juoruämmä, kertoi äidilleni asiasta. Ja mitä äiti teki muuta, kuin haukkui minut ja soitti opettajalle hermostuneena. Olin tuolloin 11-vuotias.&nbsp;</p><p>Se taisi olla myös viidennellä luokalla, kun menimme Kupittaan Seikkailupuistoon savenvalantaan. Paikka on sen verran lähellä Vasaramäen koulua, että sinne saattaa koulusta kävellä. Kerran sinne taas mentäessä minua kiusattiin koko matkan ajan. Toisella kertaa kaksi luokkamme poikaa olivat piilottaneet ulkovaatteeni. Menin kertomaan tästä opettajalle, joka kuskasi minut Seikkailupuistoon, ja laittoi ko. pojat hakemaan ulkovaatteeni. Pojat olivat tästä luonnollisesti kiukkuisia ja kiusasivat ja sättivät minua koko kotimatkani Seikkailupuistosta. Heittivätpä jopa lippikseni ohi ajavan rekan pyörien alle. Toisesta se oli kovin hauskaa.</p><p>Ylä-asteella Kupittaalla kotitaloustunnit olivat yhtä helvettiä. Jouduin samaan ryhmään Lausteelta tulleiden kiusaajien kanssa. Muistan, että kotitaloustunnit olivat torstaisin. Samana päivänä, jolloin oli liikuntaa. Se oli helvetillinen päivä. Olin seitsemännellä luokalla usein torstait poissa ja taisin olla pois koko seitsemännen luokan aikana yli 170 tuntia. Kotitalousopettajattaremme Raili Kytömäki soitti minulle jopa kerran kotiin aamulla, että missä taas olen.</p><p>Muistan, kuin -95 elokuussa, toisen koulupäivän iltana itkin kotona ja kyselin jumalalta, että miksi minä? Miksi minua kiusattiin? Rukoilinkin. En kai osannut, tiennyt tai keksinyt tehdä muutakaan. Kun äitini tuli iltavuorosta kotiin, hän luuli, että minulla oli silmätulehdus, kun silmäni olivat itkusta puhehtuneet.&nbsp;</p><p>Kerran ala-asteella Vasaramäen koulu vietti muistaakseni nelikymmenvuotisjuhliaan. Sitä varten yksi koulun opettajista, Heikki Knuuti, oli tuonut koululle jonkun ihmeen halon, johon oli tarkoitus hakata ympäriinsä neljäkymmentä naulaa vai montako lie. En muista enää mikä oli kupletin juoni mutta halon päihin ei saanut jostain syystä nauloja hakata. Noh, minä ja luokkani toinen poika kuitenkin hakkasimme. Siitäkös tämä Knuuti riemastui ja tuli huutamaan ja karjumaan luokkaamme minulle. Piti sitten koulun jälkeen mennä niitä nauloja irrottamaan. Noh, ilmeisesti päivän päätteeksi Heikki oli rauhoittunut, ja hän yhdessä koulun talonmiehen, Urpo Narvanmaan kanssa puutyöluokassa niitä sitten irrotteli. Sitä ennen kyseli minulta jotain, että paljonko olen lahjonut kavereitani puhumaan puolestani? Enhän minä tyhmä lapsi ymmärtänyt vielä semmoisesta mitään.&nbsp;</p><p>Ala-asteelta muistan myös, kun ensimmäinen rehtori Markku Vähä-Mäkilä paukutti ruokalassa metallilusikkaa metallilautaseen, että olkaa hiljaa. Häntä 1991 seurannut Jyrki Välimäki kuulutti kerran koko koulun liikuntasaliin, kun ruokaa oli heitetty roskiin niin paljon. Oli raahannut sinne sen sinisen, viidenkymmenen vai sadan litran laskiämpärin sisältöineen.&nbsp;</p><p>Ylä-asteella fysiikan- ja kemianopettajamme Martti &rdquo;Masa&rdquo; Niemi, oli täysin saamaton ja sopimaton hommaansa. Hän ei saanut mitään kuria näihin samoihin kiusaajiin, joidenka kanssa minut laitettiin taas kerran samaan ryhmään.</p><p>Ole siinä sitten innokas oppilas ja suorita ja saa hyviä numeroita. Äiti haukkui aina, kun oli huono todistus. Kupittaan lukioon oli normaalisti päässyt 7,3:n keskiarvolla, ja sen taisin juuri ja juuri saada ylä-asteen päättötodistukseen. Kuitenkin tuona kesänä -97, keskiarvo nousi 7,6:een. Minun piti käydä korottamassa maantieto ja uskonto, että sain keskiarvoksi 7,7 ja pääsin lukioon. Äitini haukkui ja huusi ja kirosi. Soitti kummitädilleni ja haukkui sillekin.</p><p>Sen sijaan hän kehui yhtä minua kiusannutta poikaa, kuinka fiksu tämä oli. Noh, lukiossa tällä fiksulla pojalla meni elämä penkin alle. Peruskoulussa sillä vielä järki riitti mutta, kun päästiin vähän vaikeampiin hommiin, ei älynlahjat enää riittäneet. Minulle taasen kävi onneksi päinvastoin.</p><p>Vasta lukiossa alkoi ns. normaali elämä. Panostin opiskeluun ja löysin kavereita. Viimeinen lukiovuosi oli elämäni parasta aikaa. Sain kunnian olla vuosituhannen ensimmäisten ylioppilaiden joukossa. Elämä tuntui hyvältä ja olin vihdoin aikuinen.</p><p>Mutta koko ajan viidennestä luokasta yhdeksänteen sai elää pelossa. Olinko sitten herkkä lapsi vai mitä lie. Kotona oli yli kahdeksankymppinen agressivinen, tuolloin jo dementoinut isoäiti, jonka elämä oli ollut yhtä sekasotkua sen jälkeen, kun hän oli sodan alkaessa joutunut lähtemään kodistaan Inkerin Hietamäestä.<br />Äiti oli perushoitaja, joka teki kolmivuorotyötä Luolavuoren vanhainkodissa, joka puolestaan oli työilmapiiriltään erittäin huono työpaikka.&nbsp;</p><p>Minulla ei ollut ala-asteella oikein ketään kavereita. Ei ainakaan mitään läheisiä tai hyviä.</p><p>Minulla ei ole koskaan ollut hajuakaan siitä, miksi juuri minua kiusattiin. Mikä minussa herättää niin suuria tunteita? Mä oon, mikä oon, enkä muuksi muutu. Jos olin kerran niin epämiellyttävä, niin olisivat jättäneet minut sitten rauhaan omiin oloihini.&nbsp;</p><p>En tiedä, mitä noista kiusaajista tuli mutta olen saanut käsityksen, että ei oikein yhtään mitään. Hyvä, kun peruskoulun päättötodistuksen saivat. Yhdestä taisi tulla sivari. Ei kuitenkaan ole pelkoa, että heistä mitään valiokansalaisia tuli.&nbsp;</p><p>Se minua kyllä ihmetyttää, että missähän sfääreissä edellä mainittujen kansankynttilöiden huomiokyky oli sinä aikana, kun minä elin pelossa? Eikö kärsimys vain näkynyt kasvoiltani, vai olivatko pojat vain poikia ja lapset lapsia. Missä oli opettajien kehuttu ammattitaito? Vai eikö minulla vain ollut mitään väliä?</p><p>Nyt tietysti voisi ylimielisesti todeta, että eihän sillä kymmenen opintoviikon gradulla tai kandinpapereilla kovin pitkälle pötkitä. Luontoäiti antaa kauhalla ja sitten se antaa lusikalla.</p><p>Kun tätä kirjoittaa ja ajattelee samalla, on melkein pieni ihme, että minusta tuli korkeakoulutettu luonnontieteilijä.&nbsp;</p><p>Ajatelkaapa vain, jos aikuinen joutuisi kestämään kaiken tuon työpaikallaan yhdeksän vuoden ajan. Miten hän mahtaisi toimia? Mitä keinoja hänellä olisi? Eläisikö hän pelossa?&nbsp;</p><p>Kaikkein traagisinta ja minua henkilökohtaisesti koskettavaa tässä on se, että lapsuuden viattomuus kaikkosi. Se siunattu turvallisuuden tunne.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ala-asteella Turun Vasaramäen koulussa vuosina 88-94 oli koko ajan joku ihmeen hakkaamisen ja päänaukomisen kulttuuri luokkamme poikien keskuudessa.

Muistan, kun odotettiin ennen teknisen työn alkua aulassa, ja jo siinä haastettiin poikajonossa milloin ketäkin hakattavaksi. Sama jatkui siellä puutyöluokassa, kun opettaja oli poissa hetken aikaa. Sitten päivän lopuksi mentiin viereiseen Turjan leikkipuistoon, missä sitten tapeltiin. 

Muistan, kun koulun alkua piti odottaa kylmässä ja pimeässä talvella ulkona, koska koulun ovet olivat jostain syystä aina lukossa. Siinä sitten jäisellä pihalla minut kerran työnnettiin nurin, ja ylös noustessani sitä maahan tönimistä jatkui luokan muiden poikien toimesta. Joku sitten sanoi, että lopetetaan nyt. 

Muistan kerran jonottaessamme välitunnilta sisälle kouluun, koska koulun ovet olivat jostain syystä lukossa aina välituntisin, kun nuo luokan pojat päättivät räkiä päälleni. Oli sitten toppatakki yltä päältä räässä. 

Muistan eräänä keväisenä torstai-päivänä viidennellä luokalla, kun englannintunti alkoi sillä, että opettajamme Turkka Mali oli 30 minuuttia myöhässä. Sinä aikana hiuksiini tungettiin luokan muiden poikien toimesta jotain töhnää, minkä sain pois vasta kotona leikkaamalla. Onneksi päivän päätteeksi mentiin äidin kanssa kaupungille. 

Kerran jostain syystä, jota en enää muista, luokan tytöt olivat jossain iltapäivän tunnit. Meidän poikien piti jäädä luokkaan loppupäiväksi keskenämme ilman opettajaa. Menin valehtelemaan kysyiselle opettajalle, että on vatsa kipeä, sillä en uskaltanut jäädä muiden poikien kanssa keskenään luokkahuoneeseen ilman aikuisen valvontaa. 

Viides luokka taisi olla kauhein, silloin kiusattiin eniten. Sen vuosiluokan keväänä, toukokuussa -93, istuin taloyhtiöni keinuissa ja pyöräilin siellä täällä viiden koulupäivän aikana. En halunnut mennä kouluun. Äidilleni valehtelin, että oli lyhyitä päiviä joistain syistä. Ja, että Ruissaloon suuntautuneesta luokkaretkestämme ei ollut tullut mitään, koska opettaja ei ollut löytänyt jotain tarvittavaa paperia. Silloinen talonmiehemme, joka oli mieheksi varsinainen juoruämmä, kertoi äidilleni asiasta. Ja mitä äiti teki muuta, kuin haukkui minut ja soitti opettajalle hermostuneena. Olin tuolloin 11-vuotias. 

Se taisi olla myös viidennellä luokalla, kun menimme Kupittaan Seikkailupuistoon savenvalantaan. Paikka on sen verran lähellä Vasaramäen koulua, että sinne saattaa koulusta kävellä. Kerran sinne taas mentäessä minua kiusattiin koko matkan ajan. Toisella kertaa kaksi luokkamme poikaa olivat piilottaneet ulkovaatteeni. Menin kertomaan tästä opettajalle, joka kuskasi minut Seikkailupuistoon, ja laittoi ko. pojat hakemaan ulkovaatteeni. Pojat olivat tästä luonnollisesti kiukkuisia ja kiusasivat ja sättivät minua koko kotimatkani Seikkailupuistosta. Heittivätpä jopa lippikseni ohi ajavan rekan pyörien alle. Toisesta se oli kovin hauskaa.

Ylä-asteella Kupittaalla kotitaloustunnit olivat yhtä helvettiä. Jouduin samaan ryhmään Lausteelta tulleiden kiusaajien kanssa. Muistan, että kotitaloustunnit olivat torstaisin. Samana päivänä, jolloin oli liikuntaa. Se oli helvetillinen päivä. Olin seitsemännellä luokalla usein torstait poissa ja taisin olla pois koko seitsemännen luokan aikana yli 170 tuntia. Kotitalousopettajattaremme Raili Kytömäki soitti minulle jopa kerran kotiin aamulla, että missä taas olen.

Muistan, kuin -95 elokuussa, toisen koulupäivän iltana itkin kotona ja kyselin jumalalta, että miksi minä? Miksi minua kiusattiin? Rukoilinkin. En kai osannut, tiennyt tai keksinyt tehdä muutakaan. Kun äitini tuli iltavuorosta kotiin, hän luuli, että minulla oli silmätulehdus, kun silmäni olivat itkusta puhehtuneet. 

Kerran ala-asteella Vasaramäen koulu vietti muistaakseni nelikymmenvuotisjuhliaan. Sitä varten yksi koulun opettajista, Heikki Knuuti, oli tuonut koululle jonkun ihmeen halon, johon oli tarkoitus hakata ympäriinsä neljäkymmentä naulaa vai montako lie. En muista enää mikä oli kupletin juoni mutta halon päihin ei saanut jostain syystä nauloja hakata. Noh, minä ja luokkani toinen poika kuitenkin hakkasimme. Siitäkös tämä Knuuti riemastui ja tuli huutamaan ja karjumaan luokkaamme minulle. Piti sitten koulun jälkeen mennä niitä nauloja irrottamaan. Noh, ilmeisesti päivän päätteeksi Heikki oli rauhoittunut, ja hän yhdessä koulun talonmiehen, Urpo Narvanmaan kanssa puutyöluokassa niitä sitten irrotteli. Sitä ennen kyseli minulta jotain, että paljonko olen lahjonut kavereitani puhumaan puolestani? Enhän minä tyhmä lapsi ymmärtänyt vielä semmoisesta mitään. 

Ala-asteelta muistan myös, kun ensimmäinen rehtori Markku Vähä-Mäkilä paukutti ruokalassa metallilusikkaa metallilautaseen, että olkaa hiljaa. Häntä 1991 seurannut Jyrki Välimäki kuulutti kerran koko koulun liikuntasaliin, kun ruokaa oli heitetty roskiin niin paljon. Oli raahannut sinne sen sinisen, viidenkymmenen vai sadan litran laskiämpärin sisältöineen. 

Ylä-asteella fysiikan- ja kemianopettajamme Martti ”Masa” Niemi, oli täysin saamaton ja sopimaton hommaansa. Hän ei saanut mitään kuria näihin samoihin kiusaajiin, joidenka kanssa minut laitettiin taas kerran samaan ryhmään.

Ole siinä sitten innokas oppilas ja suorita ja saa hyviä numeroita. Äiti haukkui aina, kun oli huono todistus. Kupittaan lukioon oli normaalisti päässyt 7,3:n keskiarvolla, ja sen taisin juuri ja juuri saada ylä-asteen päättötodistukseen. Kuitenkin tuona kesänä -97, keskiarvo nousi 7,6:een. Minun piti käydä korottamassa maantieto ja uskonto, että sain keskiarvoksi 7,7 ja pääsin lukioon. Äitini haukkui ja huusi ja kirosi. Soitti kummitädilleni ja haukkui sillekin.

Sen sijaan hän kehui yhtä minua kiusannutta poikaa, kuinka fiksu tämä oli. Noh, lukiossa tällä fiksulla pojalla meni elämä penkin alle. Peruskoulussa sillä vielä järki riitti mutta, kun päästiin vähän vaikeampiin hommiin, ei älynlahjat enää riittäneet. Minulle taasen kävi onneksi päinvastoin.

Vasta lukiossa alkoi ns. normaali elämä. Panostin opiskeluun ja löysin kavereita. Viimeinen lukiovuosi oli elämäni parasta aikaa. Sain kunnian olla vuosituhannen ensimmäisten ylioppilaiden joukossa. Elämä tuntui hyvältä ja olin vihdoin aikuinen.

Mutta koko ajan viidennestä luokasta yhdeksänteen sai elää pelossa. Olinko sitten herkkä lapsi vai mitä lie. Kotona oli yli kahdeksankymppinen agressivinen, tuolloin jo dementoinut isoäiti, jonka elämä oli ollut yhtä sekasotkua sen jälkeen, kun hän oli sodan alkaessa joutunut lähtemään kodistaan Inkerin Hietamäestä.
Äiti oli perushoitaja, joka teki kolmivuorotyötä Luolavuoren vanhainkodissa, joka puolestaan oli työilmapiiriltään erittäin huono työpaikka. 

Minulla ei ollut ala-asteella oikein ketään kavereita. Ei ainakaan mitään läheisiä tai hyviä.

Minulla ei ole koskaan ollut hajuakaan siitä, miksi juuri minua kiusattiin. Mikä minussa herättää niin suuria tunteita? Mä oon, mikä oon, enkä muuksi muutu. Jos olin kerran niin epämiellyttävä, niin olisivat jättäneet minut sitten rauhaan omiin oloihini. 

En tiedä, mitä noista kiusaajista tuli mutta olen saanut käsityksen, että ei oikein yhtään mitään. Hyvä, kun peruskoulun päättötodistuksen saivat. Yhdestä taisi tulla sivari. Ei kuitenkaan ole pelkoa, että heistä mitään valiokansalaisia tuli. 

Se minua kyllä ihmetyttää, että missähän sfääreissä edellä mainittujen kansankynttilöiden huomiokyky oli sinä aikana, kun minä elin pelossa? Eikö kärsimys vain näkynyt kasvoiltani, vai olivatko pojat vain poikia ja lapset lapsia. Missä oli opettajien kehuttu ammattitaito? Vai eikö minulla vain ollut mitään väliä?

Nyt tietysti voisi ylimielisesti todeta, että eihän sillä kymmenen opintoviikon gradulla tai kandinpapereilla kovin pitkälle pötkitä. Luontoäiti antaa kauhalla ja sitten se antaa lusikalla.

Kun tätä kirjoittaa ja ajattelee samalla, on melkein pieni ihme, että minusta tuli korkeakoulutettu luonnontieteilijä. 

Ajatelkaapa vain, jos aikuinen joutuisi kestämään kaiken tuon työpaikallaan yhdeksän vuoden ajan. Miten hän mahtaisi toimia? Mitä keinoja hänellä olisi? Eläisikö hän pelossa? 

Kaikkein traagisinta ja minua henkilökohtaisesti koskettavaa tässä on se, että lapsuuden viattomuus kaikkosi. Se siunattu turvallisuuden tunne. 

 

 

 

]]>
1 http://marcuspetj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252280-pelossa-elaminen#comments Koulu koulukiusaaminen Wed, 14 Mar 2018 16:50:58 +0000 Marcus Petäjä http://marcuspetj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252280-pelossa-elaminen
Puola priorisoi omat koululapsensa http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251435-puola-priorisoi-omat-koululapsensa <p>Yle <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10093370">uutisoi,</a> että Puolan sisäministeriö suunnittelee turvapaikkaa hakeneiden ja pakolaisasemassa olevien lasten koulunkäynnin siirtämistä pois yleisistä, puolalaislasten käyttämistä kouluista pakolaiskeskuksiin. Näkisin tässä Puolan viranomaisten pyrkimyksen priorisoida puolalaislasten hyvät oppimistulokset vieraiden integroitumisen edelle.</p><p>Sinänsähän esimerkiksi Suomesta on näyttöä, että ruotsalaislasten siirtäminen omiin kouluihinsa haittaa ruotsinkielisten integroitumista suomenkieliseen Suomeen. On haitannut jo satoja vuosia. Eli epäilyksille, että Puolassa integroitumistulokset heikentyisivät erillisillä kouluilla, on pohjaa.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kirjoittaja on suorittanut opetajan kasvatustieteelliset opinnot ja toiminut opettajana.</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yle uutisoi, että Puolan sisäministeriö suunnittelee turvapaikkaa hakeneiden ja pakolaisasemassa olevien lasten koulunkäynnin siirtämistä pois yleisistä, puolalaislasten käyttämistä kouluista pakolaiskeskuksiin. Näkisin tässä Puolan viranomaisten pyrkimyksen priorisoida puolalaislasten hyvät oppimistulokset vieraiden integroitumisen edelle.

Sinänsähän esimerkiksi Suomesta on näyttöä, että ruotsalaislasten siirtäminen omiin kouluihinsa haittaa ruotsinkielisten integroitumista suomenkieliseen Suomeen. On haitannut jo satoja vuosia. Eli epäilyksille, että Puolassa integroitumistulokset heikentyisivät erillisillä kouluilla, on pohjaa.

 

Kirjoittaja on suorittanut opetajan kasvatustieteelliset opinnot ja toiminut opettajana.

 

]]>
22 http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251435-puola-priorisoi-omat-koululapsensa#comments Koulu Lapset Pakolaiset Tue, 27 Feb 2018 06:02:32 +0000 Risto Jääskeläinen http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251435-puola-priorisoi-omat-koululapsensa
Kun jokainen koulu kärsii sisäilmaongelmista http://parviainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247430-kun-jokainen-koulu-karsii-sisailmaongelmista <p>Piskuinen kuntamme läntisellä Uudellamaalla on tilanteessa, jossa kunnan kaikki kolme koulua kärsivät sisäilmaongelmista.</p><p>Edellisen valtuustokauden lopulla tehtiin Siuntiossa päätöksiä, että oppilaat tulee nopealla vauhdilla siirtää puhtaisiin väestötiloihin, eli tilattiin moduulikouluja. Todettiin, että ollaan tilanteessa jossa on mahdollisuus tehdä jotain uutta ja erillaista.</p><p>Alkoi uuden valtuuston kausi.</p><p>Suurimman koulun oppilaat siirrettiin suunnitellusti keväällä tilattuihin moduuleihin ja suunnitelluilla askelmerkeillä oli tarkoitus siirtää myös seuraavasta koulusta oppilaat vastaaviin tiloihin, mutta sitten alkoi sipsutus ennen hyppyviivaa.</p><p>Kunta kilpailutti ja hyväksyi uusien moduulien toimittajan, mutta sitten alkoi joka puolelle ulottuva hyppykammo. Tilatarpeet muutuivat yhtä-äkkisesti, kukaan ei oikein tiedä mihin suuntaan. Virkamiehet ehdottavat jo tehdyn tilaussopimuksen purkamista. Tilauksen voittanut moduulitoimittaja on silmät ymmyrkäisenä ja syystä. Päätös tilauksen purkamisesta vien kunnan leivättömän pöydän ääreen ja todennäköisesti aiheuttaa myös varhaiskasvatuksessa tilanteen, jossa päiväkotiryhmä joutuu tiloihin, jotka eivät ole päiväkotitoimintaan suunniteltuja.</p><p>Päättäjiä alkoi hirvittämään , että korjataanko 1, 2 vai 3 koulua. Rakennettaisiinko vähän uutta vai kokonaan uusi.</p><p>Kokonaan uuden kannalla ei taida tällä hetkellä olla allekirjoittaneen lisäksi montaakaan päättäjää. Joten lopputulemana lienee, että tehdään pieni uudisrakennus ja korjataan kahta koulua.&nbsp;</p><p>Varsin monelle päättäjälle on kuitenkin vaikeaa sulkea pois vaihtoehdoista kolmannen koulun korjaamista, joten sekin vahtoehto on jätetty roikkumaan mukaan ja sekoittamaan pakkaa edelleen.</p><p>Ruotsinkielisille päättäjille tuntuu aiheuttavan päävaivaa tilanne, jossa ruotsinkieliset oppilaat joutuisivat saman katon alle uuteen oppimiskeskukseen, joten rkp ajanee tiukasti ruotsinkielisen koulun korjaamista, vaikka se pitkässä juoksussa on taloudellisesti ja organisaation kannalla huonompi visio.</p><p>Suurin koulu eli Aleksis Kiven koulu koostuu vanhasta osasta ja uudesta osasta. Kaikki lienevät samaa mieltä, että vanha osa puretaan, mutta uuden puolen korjauksen kannattajia lienee enemmistö.</p><p>Korjauksen ongelma on se perinteinen, se mitä ei pureta ja tutkita, jää arvoitukseksi ehkä se on hyvä, ehkä ei.</p><p>Korjauksen kustannuksista on hintahaarukka, mutta kuten korjatessa aina, mitä enemmän avataan, sitä enemmän korjataan ja kustannusarvio kasvaa ja mitä enemmän jätetään avaamatta, sitä isommaksi riski epäonnistumisesta kasvaa.</p><p>Osaa päättäjistä hirvittää sisäilmakoulujen tasearvon alaskirjaukset. Kun taseessa ruotsinkielisen koulun arvo on 3.9 miljoonaa, niin päättäjän mukaan siihen on järkevintä laittaa korjaukseen 4,5-4,7 miljoonaa. Minusta se ei ole järkevää Siuntion tilanteessa, jossa on mahdollista hakea uuden oppimiskeskuksen hyödyt.</p><p>Siuntiossa on tiedossa, että korjaamalla ja uudisrakentamalla päästää lyhyellä jaksolla halvemmalla, kuin tekemällä kokonaan uusi oppimiskeskus. Uudella oppimiskeskuksella päästään pitkällä ajalla halvemmalla ja saavutetaan monta erillaista hyötyä, niin tilatarpeissa, henkilökunnassa, siivouksessa, kunnossapidossa, energiakulutuksessa jne.</p><p>Jos Siuntiota halutaan markkinoida uusille asukkaille houkuttelevana puhtaat koulutilat tarjoavana kuntana, niin vaikka vanhoja kouluja kuinka korjattaisiin muutaman vuoden välein, ei sitä voida markkinoida kunnan ulkopuolelle, niin että se tavoittaisi uutta kotikuntaa etsiviä perheitä.</p><p>Jos halutaan houkutella oikeasti, niin koulun tulee olla moderni, arkkitehtuuriiltaan poikkeava ja ulkoasultaan erillainen, joka herättää niin ihmisten ja erityisesti median huomion.</p><p>Onko Siuntiossa riittävästi päättäjiä, jotka uskaltavat hypätä tulevaisuuden koulun rakentamiseen ja täysin uuden oppimiskeskuksen luomiseen?</p><p>Tiedän vastauksen ja se on : Ei</p><p>Lyhyellä tähtäimellä korjaaminen ja uudeelleen korjaaminen tulee halvemmaksi. Ikävä kyllä.</p><p>Iloisesti yllätyn jos täysin uuden oppimiskeskuksen kannalla olisi edes 5 valtuutettua 27.stä, mutta tuskin edes sitä, mutta eniten olen huolissani tilanteesta, jossa valtaosa Siuntion valtuusto ei ole oikein mitään mieltä, vaan haluavat loputtoman selvitysraportoinnin jatkuvan kohti pienempiä yksityiskohtia.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Piskuinen kuntamme läntisellä Uudellamaalla on tilanteessa, jossa kunnan kaikki kolme koulua kärsivät sisäilmaongelmista.

Edellisen valtuustokauden lopulla tehtiin Siuntiossa päätöksiä, että oppilaat tulee nopealla vauhdilla siirtää puhtaisiin väestötiloihin, eli tilattiin moduulikouluja. Todettiin, että ollaan tilanteessa jossa on mahdollisuus tehdä jotain uutta ja erillaista.

Alkoi uuden valtuuston kausi.

Suurimman koulun oppilaat siirrettiin suunnitellusti keväällä tilattuihin moduuleihin ja suunnitelluilla askelmerkeillä oli tarkoitus siirtää myös seuraavasta koulusta oppilaat vastaaviin tiloihin, mutta sitten alkoi sipsutus ennen hyppyviivaa.

Kunta kilpailutti ja hyväksyi uusien moduulien toimittajan, mutta sitten alkoi joka puolelle ulottuva hyppykammo. Tilatarpeet muutuivat yhtä-äkkisesti, kukaan ei oikein tiedä mihin suuntaan. Virkamiehet ehdottavat jo tehdyn tilaussopimuksen purkamista. Tilauksen voittanut moduulitoimittaja on silmät ymmyrkäisenä ja syystä. Päätös tilauksen purkamisesta vien kunnan leivättömän pöydän ääreen ja todennäköisesti aiheuttaa myös varhaiskasvatuksessa tilanteen, jossa päiväkotiryhmä joutuu tiloihin, jotka eivät ole päiväkotitoimintaan suunniteltuja.

Päättäjiä alkoi hirvittämään , että korjataanko 1, 2 vai 3 koulua. Rakennettaisiinko vähän uutta vai kokonaan uusi.

Kokonaan uuden kannalla ei taida tällä hetkellä olla allekirjoittaneen lisäksi montaakaan päättäjää. Joten lopputulemana lienee, että tehdään pieni uudisrakennus ja korjataan kahta koulua. 

Varsin monelle päättäjälle on kuitenkin vaikeaa sulkea pois vaihtoehdoista kolmannen koulun korjaamista, joten sekin vahtoehto on jätetty roikkumaan mukaan ja sekoittamaan pakkaa edelleen.

Ruotsinkielisille päättäjille tuntuu aiheuttavan päävaivaa tilanne, jossa ruotsinkieliset oppilaat joutuisivat saman katon alle uuteen oppimiskeskukseen, joten rkp ajanee tiukasti ruotsinkielisen koulun korjaamista, vaikka se pitkässä juoksussa on taloudellisesti ja organisaation kannalla huonompi visio.

Suurin koulu eli Aleksis Kiven koulu koostuu vanhasta osasta ja uudesta osasta. Kaikki lienevät samaa mieltä, että vanha osa puretaan, mutta uuden puolen korjauksen kannattajia lienee enemmistö.

Korjauksen ongelma on se perinteinen, se mitä ei pureta ja tutkita, jää arvoitukseksi ehkä se on hyvä, ehkä ei.

Korjauksen kustannuksista on hintahaarukka, mutta kuten korjatessa aina, mitä enemmän avataan, sitä enemmän korjataan ja kustannusarvio kasvaa ja mitä enemmän jätetään avaamatta, sitä isommaksi riski epäonnistumisesta kasvaa.

Osaa päättäjistä hirvittää sisäilmakoulujen tasearvon alaskirjaukset. Kun taseessa ruotsinkielisen koulun arvo on 3.9 miljoonaa, niin päättäjän mukaan siihen on järkevintä laittaa korjaukseen 4,5-4,7 miljoonaa. Minusta se ei ole järkevää Siuntion tilanteessa, jossa on mahdollista hakea uuden oppimiskeskuksen hyödyt.

Siuntiossa on tiedossa, että korjaamalla ja uudisrakentamalla päästää lyhyellä jaksolla halvemmalla, kuin tekemällä kokonaan uusi oppimiskeskus. Uudella oppimiskeskuksella päästään pitkällä ajalla halvemmalla ja saavutetaan monta erillaista hyötyä, niin tilatarpeissa, henkilökunnassa, siivouksessa, kunnossapidossa, energiakulutuksessa jne.

Jos Siuntiota halutaan markkinoida uusille asukkaille houkuttelevana puhtaat koulutilat tarjoavana kuntana, niin vaikka vanhoja kouluja kuinka korjattaisiin muutaman vuoden välein, ei sitä voida markkinoida kunnan ulkopuolelle, niin että se tavoittaisi uutta kotikuntaa etsiviä perheitä.

Jos halutaan houkutella oikeasti, niin koulun tulee olla moderni, arkkitehtuuriiltaan poikkeava ja ulkoasultaan erillainen, joka herättää niin ihmisten ja erityisesti median huomion.

Onko Siuntiossa riittävästi päättäjiä, jotka uskaltavat hypätä tulevaisuuden koulun rakentamiseen ja täysin uuden oppimiskeskuksen luomiseen?

Tiedän vastauksen ja se on : Ei

Lyhyellä tähtäimellä korjaaminen ja uudeelleen korjaaminen tulee halvemmaksi. Ikävä kyllä.

Iloisesti yllätyn jos täysin uuden oppimiskeskuksen kannalla olisi edes 5 valtuutettua 27.stä, mutta tuskin edes sitä, mutta eniten olen huolissani tilanteesta, jossa valtaosa Siuntion valtuusto ei ole oikein mitään mieltä, vaan haluavat loputtoman selvitysraportoinnin jatkuvan kohti pienempiä yksityiskohtia.

 

]]>
9 http://parviainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247430-kun-jokainen-koulu-karsii-sisailmaongelmista#comments Koulu Sisäilmaongelma Siuntio Sun, 10 Dec 2017 16:59:56 +0000 Kristian Parviainen http://parviainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247430-kun-jokainen-koulu-karsii-sisailmaongelmista
Käsirasvasta ja hammastahnasta apua koulujen sisäilmaongelmiin. http://jyriastokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247112-kasirasvasta-ja-hammastahnasta-apua-koulunjen-sisailmaongelmiin Monet vanhat koulut kärsii sisäilmaongelmasta jonka vuoksi oppilaat sekä opettajat kärsivät erilaisista sairauksista . Koulujen uudelleenrakennukset ja korjaukset ovat rahallinen kaivo joka ei vähällä täyty. Puolen miljoonan rakennusurakat ovat koulujen normi nykypäivänä. Tähän on tultava muutos tai koulujärjestelmä syö itsensä elävältä. Ulkoistaminen ei ole vaihtoehto, maakunnan on omistettava omat kiinteistöt eikä vuokrattava niitä ulkomaisilta yrityksiltä. Titaanidioksidi on yhdiste happea ja titaania. Titaanidioksidi on monelle ihmiselle tuttu tuote. Sitä löytyy maaleista, hammastahnasta, käsirasvoista sekä monesta muusta tuotteesta jotka kulkeutuvat ihmisen läpi. Nanotasolla eli todella pienenä hiukkasena titaanidioksidi toimii hapettajana kosteuden kanssa ja tällöin tuhoaa ilmassa olevat terveysongelmien aiheuttajat. Maalaisjärjellä ajatellen voidaan kuvitella titaanin polttavan lian, homeen ja bakteerit Tätä samaa tekniikkaa käytetään vedenpuhdistuksessa, hengityssuojaimissa ja filttereissä. Titaani on katalyytti joka tarkoittaa että tämä tavara ei kulumalla lopu vaikka olisi kuinka likainen miasma. Aine ruiskutetaan maaliruiskulla huoneen kattoon ja yläpinnoille jossa se puhdistaa lämpimän ilman noustessa hiukkaset ylöspäin. Titaani aktivoituu sekunnin murto-osassa kun saa valoa ja samalla se lopettaa toimintansa kun hiukkanen on hapetettu. Se ei siis ikinä tule kosketukseen keuhkojen saati ihon kanssa, vaikka tulisikin niin aine on inertti ja myrkytön. Jos hengitysteissä ja keuhkoissa loistaa valoa on titaanidioksini pienin murhe. Saksalaisen Claeris yhtiön käsittely olisi halpa, helppo ja innovatiivinen ratkaisu. Titaania prosessoidaan nanokokoon Saksassa josta sitä saa ostaa myös kuluttaja omiin tarpeisiin kuten juuri homeen poistoon ja tekstiilin puhdistukseen itiöistä. Titaania voitaisiin käsitellään samoin myös Porissa jolloin paikkakunta saisi osansa uudesta sisäilmalääkkeen rahallisista hyödyistä. Rahallisesti titaanihoito on erittäin halpa, verrattavissa maalaukseen. Titaani kestää 10 vuoden ajan koska mekaaninen kuluminen heikentää titaanikerrosta. Käsittelyä ennen ei tarvita raskaita valmisteluja eikä siivousta vaan huone on käyttövalmis seuraavana päivänä.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 0 http://jyriastokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247112-kasirasvasta-ja-hammastahnasta-apua-koulunjen-sisailmaongelmiin#comments Home Homekoulu Koulu Kouluterveys Työturvallisuus Mon, 04 Dec 2017 23:35:43 +0000 Jyri Astokari http://jyriastokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247112-kasirasvasta-ja-hammastahnasta-apua-koulunjen-sisailmaongelmiin Kuvittele mielessäsi lapsi - asiaa vanhemmuudesta ja sisäilmasta http://elinaseitz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246282-kuvittele-mielessasi-lapsi-asiaa-vanhemmuudesta-ja-sisailmasta <p>&nbsp;</p><p>Kuvittele mielessäsi eteesi lapsi- iloinen, elämänmyönteinen, asioista kiinnostunut, innostunut lapsi, joka odottaa koulun alkua kuin kuuta nousevaa &ndash; ekaa opettajaa, uusia kavereita, ruokailua koulun ruokalassa, omaa pulpettia, paikkaa naulakossa. Uusia asioita, uusia kuvioita. Uusia juttuja joita oppia ja ihmetellä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuvittele mielessäsi lapsi, joka palaa koulusta vähän väsyneenä, ärtyneenä, nuhaisena. Kuumetta, taas. Matalaa lämpöä, nenä vuotaa. Joko taas flunssakausi? Joko taas liikkeellä kaikki tartuntataudit, toistuvat epidemiat? Miten niitä onkin ympäri vuotta, mutta kesällä sama lapsi on oma iloinen itsensä, terve kuin pukki. Arki pyyhkii ajatuksista ihmettelyn aiheet.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuvittele mielessäsi lapsi, jolla alkaa olla iho täynnä punaista syheröä, näppyjä, kuivia läiskiä, ihottumaa. Kuiva iho, johtuukohan talvesta, sisäilma on niin kuivaa. Kesällä taas helpottaa, tai jos pääsee lomalle aurinkoon. Kouluvuoden aikana kummasti iho kuivuu ja hilseilee, hiuksetkin näyttävät taas likaisilta &ndash; miten ne rasvoittuvatkin niin nopeasti..? Kummallisia juttuja.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuvittele mielessäsi lapsi, joka ei ole ennen pyytänyt päänsärkylääkettä, mutta nyt se alkaa olla päivittäistä. Tokaisu; matikan luokassa alkoi taas pää särkeä. Enkun tunnilla en pystynyt keskittymään, vaikka yritin. Tuijotin kirjaa mutta mitään ei jäänyt mieleen. Onkohan alkavaa murkkuikää, hormonit vaikuttaa, mahtaako nukkua riittävästi? Mutta. Nukkuu kyllä, tuntuu että on silti koko ajan väsynyt.</p><p>Kuvittele mielessäsi lapsi, joka oli innostunut harrastuksesta, mutta joka nyt estelee ja venkoilee, ei halua lähteä, kun siellä hallissa tulee aina huono olo, happi loppuu ja hengästyttää, iho menee punaiseksi ja läiskikkääksi, vaikkei vielä ehditty edes aloittaa kunnolla. Ei tee mieli mennä, ei jaksa enää kiinnostaa. Pukukopissa kaverit suihkuttaa deodoranttia ja hiuslakkaa, siitä tulee huono olla ja taas särkee päätä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuvittele mielessäsi lapsi, jota sattuu joka päivä, joka ei jaksa oikein mitään, jota väsyttää, kiukuttaa ja harmittaa. Kuvittele mielessäsi lapsi jonka vatsaan sattuu, päätä jomottaa, nivelet särkevät.</p><p>Jos voisit tehdä jotain, ihan mitä tahansa auttaakseni lastasi, tekisitkö sen? Olisitko valmis taistelemaan lapsesi puolesta, että hän voisi jälleen olla oma iloinen, jaksava ja innostunut itsensä? Olisitko valmis tuomaan epäkohtia esille, olemaan se hankala ja vaativa vanhempi, jollaisiksi lapsista välittävät ja huolehtivat vanhemmat helposti leimataan. Olisitko valmis vaatimaan, että lasten päiväkotien ja koulujen tulee olla sisäilmaltaan terveitä ja&nbsp; turvallisia, jotta kenenkään ei tarvitsisi sairastua turhaan?</p><p>Liity Vihaisiin äiteihin. Osallistu kampanjaan #yksiniistä facebookissa, twitterissä tai instassa. Käytä ääntäsi, ota kantaa, tuo epäkohdat esille. Lapsemme ovat sen arvoisia!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Kuvittele mielessäsi eteesi lapsi- iloinen, elämänmyönteinen, asioista kiinnostunut, innostunut lapsi, joka odottaa koulun alkua kuin kuuta nousevaa – ekaa opettajaa, uusia kavereita, ruokailua koulun ruokalassa, omaa pulpettia, paikkaa naulakossa. Uusia asioita, uusia kuvioita. Uusia juttuja joita oppia ja ihmetellä.

 

Kuvittele mielessäsi lapsi, joka palaa koulusta vähän väsyneenä, ärtyneenä, nuhaisena. Kuumetta, taas. Matalaa lämpöä, nenä vuotaa. Joko taas flunssakausi? Joko taas liikkeellä kaikki tartuntataudit, toistuvat epidemiat? Miten niitä onkin ympäri vuotta, mutta kesällä sama lapsi on oma iloinen itsensä, terve kuin pukki. Arki pyyhkii ajatuksista ihmettelyn aiheet.

 

Kuvittele mielessäsi lapsi, jolla alkaa olla iho täynnä punaista syheröä, näppyjä, kuivia läiskiä, ihottumaa. Kuiva iho, johtuukohan talvesta, sisäilma on niin kuivaa. Kesällä taas helpottaa, tai jos pääsee lomalle aurinkoon. Kouluvuoden aikana kummasti iho kuivuu ja hilseilee, hiuksetkin näyttävät taas likaisilta – miten ne rasvoittuvatkin niin nopeasti..? Kummallisia juttuja.

 

Kuvittele mielessäsi lapsi, joka ei ole ennen pyytänyt päänsärkylääkettä, mutta nyt se alkaa olla päivittäistä. Tokaisu; matikan luokassa alkoi taas pää särkeä. Enkun tunnilla en pystynyt keskittymään, vaikka yritin. Tuijotin kirjaa mutta mitään ei jäänyt mieleen. Onkohan alkavaa murkkuikää, hormonit vaikuttaa, mahtaako nukkua riittävästi? Mutta. Nukkuu kyllä, tuntuu että on silti koko ajan väsynyt.

Kuvittele mielessäsi lapsi, joka oli innostunut harrastuksesta, mutta joka nyt estelee ja venkoilee, ei halua lähteä, kun siellä hallissa tulee aina huono olo, happi loppuu ja hengästyttää, iho menee punaiseksi ja läiskikkääksi, vaikkei vielä ehditty edes aloittaa kunnolla. Ei tee mieli mennä, ei jaksa enää kiinnostaa. Pukukopissa kaverit suihkuttaa deodoranttia ja hiuslakkaa, siitä tulee huono olla ja taas särkee päätä.

 

Kuvittele mielessäsi lapsi, jota sattuu joka päivä, joka ei jaksa oikein mitään, jota väsyttää, kiukuttaa ja harmittaa. Kuvittele mielessäsi lapsi jonka vatsaan sattuu, päätä jomottaa, nivelet särkevät.

Jos voisit tehdä jotain, ihan mitä tahansa auttaakseni lastasi, tekisitkö sen? Olisitko valmis taistelemaan lapsesi puolesta, että hän voisi jälleen olla oma iloinen, jaksava ja innostunut itsensä? Olisitko valmis tuomaan epäkohtia esille, olemaan se hankala ja vaativa vanhempi, jollaisiksi lapsista välittävät ja huolehtivat vanhemmat helposti leimataan. Olisitko valmis vaatimaan, että lasten päiväkotien ja koulujen tulee olla sisäilmaltaan terveitä ja  turvallisia, jotta kenenkään ei tarvitsisi sairastua turhaan?

Liity Vihaisiin äiteihin. Osallistu kampanjaan #yksiniistä facebookissa, twitterissä tai instassa. Käytä ääntäsi, ota kantaa, tuo epäkohdat esille. Lapsemme ovat sen arvoisia!

]]>
0 http://elinaseitz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246282-kuvittele-mielessasi-lapsi-asiaa-vanhemmuudesta-ja-sisailmasta#comments Koulu Lapsi Nuori Sisäilma Terveys Sun, 19 Nov 2017 08:48:03 +0000 Elina Seitz http://elinaseitz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246282-kuvittele-mielessasi-lapsi-asiaa-vanhemmuudesta-ja-sisailmasta
Yksityistäisikö kokoomus seuraavana myös koulut? http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246139-yksityistaisiko-kokoomus-seuraavana-myos-koulut <p>Kokoomus on kovassa vedossa. Gallupien kärjessä keikkuva puolue saa haluamansa lävitse hallituksen päätöksenteossa oikeistolaisen kepupääministerin myötävaikutuksella. Sote-uudistuksen ytimessä oleva orwellilainen &rdquo;valinnanvapaus&rdquo; on tunnetulla tavalla kokoomuksen märkä päiväuni, josta se pitää kynsin hampain kiinni kaikkien asiantuntijoiden näkemyksistä huolimatta. Mutta mitä sitten sen jälkeen?</p><p>Kokoomus on ottanut pitkään mallia Ruotsista. Moderaatit alkoivat esimerkiksi kutsumaan itseään &rdquo;uudeksi työväenpuolueeksi&rdquo; jo ennen Sauli Niinistön ensimmäistä presidentinvaalikampanjaa. Tätä strategiaa hyväksikäyttämällä myös kokoomus kampanjoi pitkään, mutta se on ottanut mallia myös länsinaapurin kollegojensa möhläyksistä.</p><p>Ruotsin kokoomuksen entinen puheenjohtaja Anne Kinberg Batra esitti nimittäin noin vuosi sitten oppositiosta linjauksen, jonka mukaan he voisivat tehdä jatkossa yhteistyötä Ruotsidemokraattien kanssa. Tämä osoittautui suureksi virheeksi kannatuksen vajotessa maltillisempien porvareiden siirtyessä keskustaan. Lopulta myös Kinberg Batra joutui eroamaan. Kokoomus seurasi tapahtumia tarkkaan ja tämä kaikki vaikutti varmasti erittäin tarkasti laskelmointiin siitä, että puolue ja Petteri Orpo irtisanoutuivat yhteistyöstä Jussi Halla-ahon perussuomalaisten kanssa. Vaikka tämä kuinka naamioitiin arvopuheeksi, taustalla olivat aivan varmasti pitkälti valtapoliittiset johtopäätökset. Tietyt äänestäjät kavahtavat yhteistyötä avoimen rasististen möykkääjien kanssa.</p><p>Seuraavissa eduskuntavaaleissa kokoomus voi hyvinkin nousta maan ykköspuolueeksi. Keskustan nykyjohdolla tuskin on mitään ongelmia jatkaa yhteistyötä sen kanssa, Juha Sipilä voisi ottaa aivan hyvin myös valtionvarainministerin salkun leikkausjatkoja ajatellen. Ja jos hallitukseen saadaan huijattua kaikkeen muuhun kuin ydinvoiman lisärakentamiseen lopulta suostuvat Vihreät ja liuta porvarillisia pikkupuolueita, hallituspohja voisi olla hyvinkin siinä. Tässä porukassa kokoomus voisi jatkaa mielenmäärin julkisten palveluiden yksityistämislinjaansa.</p><p>Ruotsissa koulutuksella voi ainakin toistaiseksi tehdä puhdasta bisnestä, vaikka maan demarihallitus on kaavailemassa rajoituksia alaan. Ns. vapaakoulujen taustalla voivat olla yksityiset yritykset, jotka tekevät voittonsa veronmaksajien kruunuilla. Tästä kaikesta on tullut myös suuria ongelmia. Koulujen taso vaihtelee huomattavasti. Ruotsissa osalla lukiosta valmistuvista ei ole kunnollisia edellytyksiä työelämään. Ruotsin koulujen PISA-tulokset ovat ollut pitkään todella kehnot, vaikka viimeisimmät tulokset olivat hieman parantuneet. Ruotsissa koulupaikka saattaa mennä alta myös vaikkapa koulukonsernin konkurssin takia. Näin kävi vuonna 2014, kun 36 lukion John Bauer Gymnasiet karautti taloudellisesti karille ja 11000 opiskelijaa menetti koulupaikkansa. Expressen kertoi kuitenkin omistajista tulleen kaikesta huolimatta miljonäärejä.</p><p>Kannatan itse aitoa valinnanvapautta opetukseen pedagogisten linjausten muodossa. Oma lapseni on jatkossa menossa mitä todennäköisemmin Steiner-kouluun, jossa puolisoni työskentelee myös opettajana. Sivusta seuranneena olen kyllä huomannut, että sitä Oulussa pyörittävä aatteellinen yhdistys ei tee bisnestä, vaan ajaa lapsien parasta kaikella tapaa. Pahoin pelkään, että näin ei käy, jos koulutuksenjärjestäjän motivaation lähde olisi voiton tavoittelu. Mutta mikä näyttää olevan esimerkiksi kokoomuksen innoituksen lähde julkista palvelukenttää uudistaessa?&nbsp; Vastaus on helppo: yksityistäminen. Jos sote saadaan maaliin, koulut voivat aivan hyvin olla seuraavana listassa myös Suomessa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kokoomus on kovassa vedossa. Gallupien kärjessä keikkuva puolue saa haluamansa lävitse hallituksen päätöksenteossa oikeistolaisen kepupääministerin myötävaikutuksella. Sote-uudistuksen ytimessä oleva orwellilainen ”valinnanvapaus” on tunnetulla tavalla kokoomuksen märkä päiväuni, josta se pitää kynsin hampain kiinni kaikkien asiantuntijoiden näkemyksistä huolimatta. Mutta mitä sitten sen jälkeen?

Kokoomus on ottanut pitkään mallia Ruotsista. Moderaatit alkoivat esimerkiksi kutsumaan itseään ”uudeksi työväenpuolueeksi” jo ennen Sauli Niinistön ensimmäistä presidentinvaalikampanjaa. Tätä strategiaa hyväksikäyttämällä myös kokoomus kampanjoi pitkään, mutta se on ottanut mallia myös länsinaapurin kollegojensa möhläyksistä.

Ruotsin kokoomuksen entinen puheenjohtaja Anne Kinberg Batra esitti nimittäin noin vuosi sitten oppositiosta linjauksen, jonka mukaan he voisivat tehdä jatkossa yhteistyötä Ruotsidemokraattien kanssa. Tämä osoittautui suureksi virheeksi kannatuksen vajotessa maltillisempien porvareiden siirtyessä keskustaan. Lopulta myös Kinberg Batra joutui eroamaan. Kokoomus seurasi tapahtumia tarkkaan ja tämä kaikki vaikutti varmasti erittäin tarkasti laskelmointiin siitä, että puolue ja Petteri Orpo irtisanoutuivat yhteistyöstä Jussi Halla-ahon perussuomalaisten kanssa. Vaikka tämä kuinka naamioitiin arvopuheeksi, taustalla olivat aivan varmasti pitkälti valtapoliittiset johtopäätökset. Tietyt äänestäjät kavahtavat yhteistyötä avoimen rasististen möykkääjien kanssa.

Seuraavissa eduskuntavaaleissa kokoomus voi hyvinkin nousta maan ykköspuolueeksi. Keskustan nykyjohdolla tuskin on mitään ongelmia jatkaa yhteistyötä sen kanssa, Juha Sipilä voisi ottaa aivan hyvin myös valtionvarainministerin salkun leikkausjatkoja ajatellen. Ja jos hallitukseen saadaan huijattua kaikkeen muuhun kuin ydinvoiman lisärakentamiseen lopulta suostuvat Vihreät ja liuta porvarillisia pikkupuolueita, hallituspohja voisi olla hyvinkin siinä. Tässä porukassa kokoomus voisi jatkaa mielenmäärin julkisten palveluiden yksityistämislinjaansa.

Ruotsissa koulutuksella voi ainakin toistaiseksi tehdä puhdasta bisnestä, vaikka maan demarihallitus on kaavailemassa rajoituksia alaan. Ns. vapaakoulujen taustalla voivat olla yksityiset yritykset, jotka tekevät voittonsa veronmaksajien kruunuilla. Tästä kaikesta on tullut myös suuria ongelmia. Koulujen taso vaihtelee huomattavasti. Ruotsissa osalla lukiosta valmistuvista ei ole kunnollisia edellytyksiä työelämään. Ruotsin koulujen PISA-tulokset ovat ollut pitkään todella kehnot, vaikka viimeisimmät tulokset olivat hieman parantuneet. Ruotsissa koulupaikka saattaa mennä alta myös vaikkapa koulukonsernin konkurssin takia. Näin kävi vuonna 2014, kun 36 lukion John Bauer Gymnasiet karautti taloudellisesti karille ja 11000 opiskelijaa menetti koulupaikkansa. Expressen kertoi kuitenkin omistajista tulleen kaikesta huolimatta miljonäärejä.

Kannatan itse aitoa valinnanvapautta opetukseen pedagogisten linjausten muodossa. Oma lapseni on jatkossa menossa mitä todennäköisemmin Steiner-kouluun, jossa puolisoni työskentelee myös opettajana. Sivusta seuranneena olen kyllä huomannut, että sitä Oulussa pyörittävä aatteellinen yhdistys ei tee bisnestä, vaan ajaa lapsien parasta kaikella tapaa. Pahoin pelkään, että näin ei käy, jos koulutuksenjärjestäjän motivaation lähde olisi voiton tavoittelu. Mutta mikä näyttää olevan esimerkiksi kokoomuksen innoituksen lähde julkista palvelukenttää uudistaessa?  Vastaus on helppo: yksityistäminen. Jos sote saadaan maaliin, koulut voivat aivan hyvin olla seuraavana listassa myös Suomessa.

]]>
4 http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246139-yksityistaisiko-kokoomus-seuraavana-myos-koulut#comments Keskusta Kokoomus Koulu Ruotsi Sote Wed, 15 Nov 2017 20:37:37 +0000 Olli Kohonen http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246139-yksityistaisiko-kokoomus-seuraavana-myos-koulut
"Kylä kasvattaa" on hyvä periaate tänäänkin http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243648-kyla-kasvattaa-on-hyva-periaate-tanaankin <p>Motoristit koulukiusaamista vastaan -tempaus järjestettiin äskettäin Kauhajoella yläasteella. Eräs tapahtumaan osallistuneista motoristeista muistutti lehtihaastattelussa siitä, että koulukiusaaminen voi aiheuttaa uhrille trauman, joka saattaa vaikuttaa tämän koko loppuelämään. Samalla hän totesi, että kenen tahansa aikuisen tulisi puuttua kiusaamiseen, kun ja jos sellaisen tilanteen huomaa.</p><p>Kiusaaminen ei ole ongelma pelkästään kouluissa, vaan lasten ja nuorten kesken sitä esiintyy vapaa-ajallakin. Huutelu, nimittely, erisakkien tekeminen tai muunlainen eristäminen joukosta ovat tuttuja juttuja, mutta yhä enenevässä määrin kiusaamista tapahtuu älypuhelinten ja tietoverkkojen kautta. Muista lapsista voidaan levitellä videoita, kuvia ja juttuja eri laitteiden avulla isollekin joukolle.</p><p>Siksi on tärkeää, että aikuiset seuraavat sitä, miten omat lapset tai nuoret muiden kanssa käyttäytyvät tai mitä he some-maailmassa tekevät. Ja tarpeen vaatiessa puututaan omien ja &quot;kylän&quot; lasten tekemisiin, jos kiusaamista tai syrjimistä huomaa. &rdquo;Kylä kasvattaa&rdquo; on hyvä periaate tänäänkin.</p><p>Yhtälailla meidän aikuisten on syytä miettiä, miten käyttäydymme ja millaisen mallin omille lapsille annamme. Jos itse korostamme sitä, ettei kiusaamista tule missään olosuhteissa hyväksyä ja että jokainen koulukaveri on otettava mukaan leikkiin, kiusaamisen kierre voidaan katkaista ja hyvän kierre alkaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Motoristit koulukiusaamista vastaan -tempaus järjestettiin äskettäin Kauhajoella yläasteella. Eräs tapahtumaan osallistuneista motoristeista muistutti lehtihaastattelussa siitä, että koulukiusaaminen voi aiheuttaa uhrille trauman, joka saattaa vaikuttaa tämän koko loppuelämään. Samalla hän totesi, että kenen tahansa aikuisen tulisi puuttua kiusaamiseen, kun ja jos sellaisen tilanteen huomaa.

Kiusaaminen ei ole ongelma pelkästään kouluissa, vaan lasten ja nuorten kesken sitä esiintyy vapaa-ajallakin. Huutelu, nimittely, erisakkien tekeminen tai muunlainen eristäminen joukosta ovat tuttuja juttuja, mutta yhä enenevässä määrin kiusaamista tapahtuu älypuhelinten ja tietoverkkojen kautta. Muista lapsista voidaan levitellä videoita, kuvia ja juttuja eri laitteiden avulla isollekin joukolle.

Siksi on tärkeää, että aikuiset seuraavat sitä, miten omat lapset tai nuoret muiden kanssa käyttäytyvät tai mitä he some-maailmassa tekevät. Ja tarpeen vaatiessa puututaan omien ja "kylän" lasten tekemisiin, jos kiusaamista tai syrjimistä huomaa. ”Kylä kasvattaa” on hyvä periaate tänäänkin.

Yhtälailla meidän aikuisten on syytä miettiä, miten käyttäydymme ja millaisen mallin omille lapsille annamme. Jos itse korostamme sitä, ettei kiusaamista tule missään olosuhteissa hyväksyä ja että jokainen koulukaveri on otettava mukaan leikkiin, kiusaamisen kierre voidaan katkaista ja hyvän kierre alkaa.

]]>
0 http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243648-kyla-kasvattaa-on-hyva-periaate-tanaankin#comments Kiusaaminen Koulu Lapset Perhe Fri, 29 Sep 2017 14:51:42 +0000 Tuomas Koivuniemi http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243648-kyla-kasvattaa-on-hyva-periaate-tanaankin
Luovu oppimisen illuusiosta http://mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242258-luovu-oppimisen-illuusiosta <p>&rdquo;<a href="http://www.image.fi/image-lehti/vierailupaatoimittaja-saku-tuominen-sina-olet-koulun-ongelma">Sinä olet koulun ongelma</a>&rdquo; otsikoi Saku Tuominen raflaavasti Imagessa (30.8.2017) ja kirjoittaa: &rdquo;Se, että ihminen osaa katsoa televisiota, luo hänelle illuusion siitä, että hän ymmärtää, miten hyviä ohjelmia tehdään. Se, että ihminen on joskus ollut koulussa, pätevöittää hänet kertomaan, millainen koulun pitäisi olla. Siihen nähden, että koulu koskettaa lähes jokaista maailman ihmistä, on hämmentävää, miten vähän ihmiset siitä tietävät. Mielipiteemme koulusta perustuvat huhupuheisiin, ennakkoluuloihin ja aikaan, jolloin itse olimme koulussa.&rdquo;</p><p>Muistatko tuon ajan, kun istuit yläkoulussa matematiikan tunnilla? Oliko kuolettavan tylsää? Opitko mitään, koska luokkatoverisi olivat oppimisesi tiellä? Ei riittänyt, että opettamisen taso valittiin heidän mukaan, vaan kaiken kukkuraksi päivän selviä asioita kerrattiin tuon tuosta. Vai olitko oppilas, joka koki matematiikan vaikeaksi, vastenmieliseksi ja miltei mahdottomaksi oppia? Et yrittänytkään ymmärtää, vaan ennen koetta yksinkertaisesti pänttäsit lyhytaikaiseen muistiin opettajan vääntämiä rautalankamalleja ja oksensit tiedot koepaperille. Kuinka reilulta tuntuikaan, että oppilaat laitettiin paremmuusjärjestykseen sen perusteella, kuinka hyvin he osasivat pelata peliä nimeltä koulu?</p><p>Miten käy opettajan, joka ottaa kopin uudesta opetussuunnitelmasta? Saattaa olla, että palkkioksi tulee vain vanhempien viha. Viha siitä, <a href="http://www.flippedlearning.fi/2017/01/educa-2017-opettaja-ala-lannistu-flippaa.html">ettet olekaan reilu</a> ja opetakkaan kaikille kaikkea. Viha siitä, että tarjoat oppilaille jotain &rdquo;laaduttomia&rdquo; omatekemiä sähköisiä oppimateriaaleja, vaikka kuinka pyyteettömästi olisit työstänyt niitä vuosikausia palkatta. Minulla on ollut tapana kuitata kina kuopukseni kanssa sanomalla &rdquo;sinä tiedät parhaiten&rdquo;. Arvaa mitä? Niin minä sanon vanhemmillekin, jotka tietävät oppilaiden oppivan parhaiten oikeasta paperisesta, jonkun muun opettajan tekemästä, oppikirjasta. Onhan heillä siitä vahvana todisteena lapsen heikot matemaattiset taidot ja inho ainetta kohtaan. Surkuhupaisaa tässä kaikessa on, että parhaiten ehkä jaksaa opettaja, joka ei ota koppia uudesta opetussuunnitelmasta, koska saa teiltä vanhemmilta työrauhan.</p><p>Vaikka koulu ja oppiminen herättävätkin teissä vahvoja tunteita ja uuden opetussuunnitelman näkemykset oppilaskeskeisyydestä ja itseohjautuvuudesta herättävät mielipiteitä, ne eivät ole mielipideasioita. Itseohjautuvuutta ja sitä, että opettajat voisivat oikeasti innostaa lapsia oppimaan omalla tasollaan, on mahdotonta ymmärtää &rdquo;oppimisen illuusio&rdquo; -lasit silmillään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sinä olet koulun ongelma” otsikoi Saku Tuominen raflaavasti Imagessa (30.8.2017) ja kirjoittaa: ”Se, että ihminen osaa katsoa televisiota, luo hänelle illuusion siitä, että hän ymmärtää, miten hyviä ohjelmia tehdään. Se, että ihminen on joskus ollut koulussa, pätevöittää hänet kertomaan, millainen koulun pitäisi olla. Siihen nähden, että koulu koskettaa lähes jokaista maailman ihmistä, on hämmentävää, miten vähän ihmiset siitä tietävät. Mielipiteemme koulusta perustuvat huhupuheisiin, ennakkoluuloihin ja aikaan, jolloin itse olimme koulussa.”

Muistatko tuon ajan, kun istuit yläkoulussa matematiikan tunnilla? Oliko kuolettavan tylsää? Opitko mitään, koska luokkatoverisi olivat oppimisesi tiellä? Ei riittänyt, että opettamisen taso valittiin heidän mukaan, vaan kaiken kukkuraksi päivän selviä asioita kerrattiin tuon tuosta. Vai olitko oppilas, joka koki matematiikan vaikeaksi, vastenmieliseksi ja miltei mahdottomaksi oppia? Et yrittänytkään ymmärtää, vaan ennen koetta yksinkertaisesti pänttäsit lyhytaikaiseen muistiin opettajan vääntämiä rautalankamalleja ja oksensit tiedot koepaperille. Kuinka reilulta tuntuikaan, että oppilaat laitettiin paremmuusjärjestykseen sen perusteella, kuinka hyvin he osasivat pelata peliä nimeltä koulu?

Miten käy opettajan, joka ottaa kopin uudesta opetussuunnitelmasta? Saattaa olla, että palkkioksi tulee vain vanhempien viha. Viha siitä, ettet olekaan reilu ja opetakkaan kaikille kaikkea. Viha siitä, että tarjoat oppilaille jotain ”laaduttomia” omatekemiä sähköisiä oppimateriaaleja, vaikka kuinka pyyteettömästi olisit työstänyt niitä vuosikausia palkatta. Minulla on ollut tapana kuitata kina kuopukseni kanssa sanomalla ”sinä tiedät parhaiten”. Arvaa mitä? Niin minä sanon vanhemmillekin, jotka tietävät oppilaiden oppivan parhaiten oikeasta paperisesta, jonkun muun opettajan tekemästä, oppikirjasta. Onhan heillä siitä vahvana todisteena lapsen heikot matemaattiset taidot ja inho ainetta kohtaan. Surkuhupaisaa tässä kaikessa on, että parhaiten ehkä jaksaa opettaja, joka ei ota koppia uudesta opetussuunnitelmasta, koska saa teiltä vanhemmilta työrauhan.

Vaikka koulu ja oppiminen herättävätkin teissä vahvoja tunteita ja uuden opetussuunnitelman näkemykset oppilaskeskeisyydestä ja itseohjautuvuudesta herättävät mielipiteitä, ne eivät ole mielipideasioita. Itseohjautuvuutta ja sitä, että opettajat voisivat oikeasti innostaa lapsia oppimaan omalla tasollaan, on mahdotonta ymmärtää ”oppimisen illuusio” -lasit silmillään.

]]>
6 http://mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242258-luovu-oppimisen-illuusiosta#comments Kasvatuskumppanuus Koulu Oppiminen Sat, 02 Sep 2017 07:00:38 +0000 Marika Toivola http://mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242258-luovu-oppimisen-illuusiosta
Arno Kotron abessiivikoulu on olemassa vain meidän sukupolvemme peloissa http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241890-arno-kotron-abessiivikoulu-on-olemassa-vain-meidan-sukupolvemme-peloissa <p>Arno Kotro varoitti meitä abessiivikouluista keväällä <a href="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005185236.html">Ilta-Sanomien kolumnissaan</a>. Nyt kolumni leviää taas somessa. Kotron kirjoitus oli uhkakuvien maalailussaan verrattavissa remppamieheen, joka heittelee värejä seinille sinne tänne ja toivoo jonkun jäävän kiinni.</p><p>Kotro kirjoittaa, kuinka pulpetittomat ja kouluttomat koulut tulevat tuhoamaan kaiken järjestyksen ja oppimisen ja nappaapa mukaan klassisesti vielä numerottoman arvioinnin, joka näppärästi vertautuu Neuvostoliittoon, koska tällainen analogia on luonnollisesti sitä kuuluisaa rakentavaa kritiikkiä.</p><p>Ollaanko meillä kouluissa nyt siis ilman pulpetteja, ilman kirjoja, ilman koulua? Tuijotetaanko meillä älylaitteita päivät pitkät?</p><p>Vastaus on täysin yksiselitteisesti ei.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa oli vuonna 2016 kaksituhattakolmesataakolmekymmentäyhdeksän (2339) peruskoulua. Näistä Helsingin kaupungin uudenlaisen oppimisen hankkeisiin, joista uutiset ovat kirjoittaneet, lähti mukaan 49 peruskoulua, joista yksikään ei muuten ole se kuuluisa kouluton koulu.</p><p>Kouluton koulu on Stadin ammattiopiston nivellysvaiheen hanke, jossa oppimista voidaan järjestää perinteisten oppituntien sijaan mm. työpajamaisesti tai projektioppimisen kautta painottaen tekemistä ja sen kautta oppimista. Kuulostaa melko järkevältä tavalta tässä ajassa. Mutta useinhan asiat ovat vähemmän pelottavia kun niistä oppii.<br /><br />Kotro ei välitä toki muistakaan termeistä tai siitä, mitä ne tarkoittavat sen enempää, kunhan pääsee mainitsemaan säkkituolit ja älylaitteet, koska ne tuovat Ilta-Sanomille ja Ulla Appelsinille klikkauksia ja Kotrolle hyväksyviä selkääntaputuksia ihmisiltä, joiden mielestä juuri silloin kun minä kävin koulua se oli kaikkein paras ja vain alaspäin on menty siitä asti.<br /><br />Pulpetittomissa kouluissa ei olla ilman työpisteitä. Kirjattomissa kouluissa ei olla ilman oppimateriaaleja. Eikä siellä olla edes ilman kirjoja. Kotro varmasti tietää nämä asiat tai ainakin kykenisi ottamaan niistä selvää, mutta se vaatisi muutakin kuin mutun ja hötön levittämistä, joka ei Kotron kolumniin sovi.<br /><br />Toistan aiemman luvun. Suomessa on 2339 peruskoulua. Näistä oppikirjattomia, HUOM. ei kirjattomia, tai pulpetittomia on korkeintaan muutamia kymmeniä. Puhumme siis prosenteista. Meillä on suurin piirtein saman verran Steinerkouluja, joissa näitä samoja oppimisen menetelmiä on käytetty vuosikymmeniä ja sieltä tulevat oppilaat eivät ole lainkaan kamalia alisuoriutujia, joillaisiksi Kotro kaikki tulevaisuudessa kuvaa.<br /><br />Arvioinnin kohdalla Kotron tosiasiat ovat aivan samalla tolalla kuin muussakin kirjoituksessa. Meillä on yhä kokeita. Suurimmassa osassa Suomen kouluja annetaan numerot jo alakoulujen puolella. Numeroton arviointi on lähes kaikkialla käytännössä samalla asteikolla, mutta numeroiden sijaan kirjoitetaan Osaa Erittäin hyvin, Osaa hyvin, Osaa jonkin verran... ja alimpana Ei osaa riittävästi. Nämä ovat täysin yhtäläisiä numeroarvioinnin kanssa. Ja ne ovat aivan yhtä hyödyttömiä.</p><p><br />Kotro väittää, että jos emme arvioi numeroin emme arvioi lainkaan. Tämä loukkaa sekä opettajia, että koko järjestelmää. Tosiasia kuitenkin on, että numeroarviointi ei ole objektiivista utopiaa ja Kotron kovasti pelottelema kasiluokka, jossa osaaminen tai sen puute lävähtäisi kutosena päin pläsiä on täyttä valetta. Sen sijaan me tiedämme, että numeroarviointi ei ole tasa-arvoista ja esimerkiksi matematiikan arvosana riippuu lukio-opiskelijan kohdalla enemmän siitä, missä lukiossa hän opiskelee kuin siitä, mitä hän oikeasti osaa. Näitä numeroarvioinnin ongelmia Kotro jättää täysin huomiotta, kun hän harmittelee Jennin ja Paavon kilpailutilannetta. Kotrolle arviointi on oppilaiden arvioimista hyviin ja huonoihin. Se on hänelle tapa arvioida oppilaita ihmisinä, asettaa heidät järjestykseen. Jennin pitää saada tietää, että hän on niin paljon edellä Paavoa, että se yksin jo motivoi häntä. Tällä ei ole mitään tekemistä oikean motivaation tai oppimisen mielekkyyden kanssa.<br /><br />Kun me puhumme 2339. koulusta Suomessa niin näistä sadoilla, jopa yli puolella, on ongelmia joistakin seuraavista asioista; riittävien tilojen, edes perustason digitaalisen infrastruktuurin, väline- ja kirjamäärärahojen, erityisopetuksen resurssien tai monialaisten tuen muotojen kanssa. Nämä ovat niitä ongelmia, joihin meidän pitäisi puuttua sen sijaan, että huudamme kurkku suorana muutaman hankkeen tuhoavan kaiken sen, mitä me pidämme tärkeänä opetuksessa.<br /><br />Jos Kotro todella on huolissaan siitä, että kouluissa ei opetella tekemisen meininkiä ja työntekoa niin melkoisen heikolla vaivalla hän on oman tekstinsä taustoittanut ja kirjoittanut Hän on itse mennyt sieltä, missä aita on matalin ja somelevitys suurinta. Jos hän on huolissaan tutkimuksesta ja sen arvostuksesta niin pätkääkään hän ei lähteitä tai tutkimusta ole dystopian huutamisessaan käyttänyt.<br /><br />Jokaisena koulupäivänä kirjaimellisesti tuhansissa suomalaisissa kouluissa lasketaan matikkaa, opetellaan kirjoittamaan, tutustutaan erilaisiin fysiikan, kemian, biologian ja maantiedon perustaitoihin ja harjoitellaan käyttäytymistä ja toisten kanssa olemista.<br /><br />Jokaisena koulupäivänä meillä opettajat opettavat ja ohjaavat oppilaita aina Hangosta Petsamoon. Jokaisena päivänä ne opettajat ovat vastuussa meidän lapsistamme ja heidän koulunkäynnistään, eivät Microsoftin tutkimusjohtajat.<br /><br />Kaiken tämän lisäksi nykypäivänä harjoitellaan esimerkiksi medialukutaitoa, joka toivottavasti ohjaa tulevaisuuden aikuiset suhtautumaan kriittisesti vaikkapa lööppilehdistön tarkoitushakuisiin kolumneihin, joissa faktat jätetään omaan arvoonsa ja tärkeintä on lietsonta. Ehkä tämä viimeisin on tärkeimpiä taitoja, joita nykykoulussa opetetaan verrattuna siihen, kun meidän sukupolvemme koulunsa kävi.</p><p>&nbsp;</p><p>Lähteet:<br /><br /><a href="https://www.hel.fi/uutiset/fi/opetusvirasto/60-koulua-kehittaa-uudenlaista-oppimista">https://www.hel.fi/uutiset/fi/opetusvirasto/60-koulua-kehittaa-uudenlaista-oppimista</a><br /><br /><a href="http://www.stat.fi/til/kjarj/2016/kjarj_2016_2017-02-14_tie_001_fi.html">http://www.stat.fi/til/kjarj/2016/kjarj_2016_2017-02-14_tie_001_fi.html</a><br /><br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9505779">https://yle.fi/uutiset/3-9505779</a><br /><br /><a href="https://ajattelunammattilainen.fi/2016/11/23/kolme-teesia-oppimisesta/">https://ajattelunammattilainen.fi/2016/11/23/kolme-teesia-oppimisesta/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Arno Kotro varoitti meitä abessiivikouluista keväällä Ilta-Sanomien kolumnissaan. Nyt kolumni leviää taas somessa. Kotron kirjoitus oli uhkakuvien maalailussaan verrattavissa remppamieheen, joka heittelee värejä seinille sinne tänne ja toivoo jonkun jäävän kiinni.

Kotro kirjoittaa, kuinka pulpetittomat ja kouluttomat koulut tulevat tuhoamaan kaiken järjestyksen ja oppimisen ja nappaapa mukaan klassisesti vielä numerottoman arvioinnin, joka näppärästi vertautuu Neuvostoliittoon, koska tällainen analogia on luonnollisesti sitä kuuluisaa rakentavaa kritiikkiä.

Ollaanko meillä kouluissa nyt siis ilman pulpetteja, ilman kirjoja, ilman koulua? Tuijotetaanko meillä älylaitteita päivät pitkät?

Vastaus on täysin yksiselitteisesti ei.

 

Suomessa oli vuonna 2016 kaksituhattakolmesataakolmekymmentäyhdeksän (2339) peruskoulua. Näistä Helsingin kaupungin uudenlaisen oppimisen hankkeisiin, joista uutiset ovat kirjoittaneet, lähti mukaan 49 peruskoulua, joista yksikään ei muuten ole se kuuluisa kouluton koulu.

Kouluton koulu on Stadin ammattiopiston nivellysvaiheen hanke, jossa oppimista voidaan järjestää perinteisten oppituntien sijaan mm. työpajamaisesti tai projektioppimisen kautta painottaen tekemistä ja sen kautta oppimista. Kuulostaa melko järkevältä tavalta tässä ajassa. Mutta useinhan asiat ovat vähemmän pelottavia kun niistä oppii.

Kotro ei välitä toki muistakaan termeistä tai siitä, mitä ne tarkoittavat sen enempää, kunhan pääsee mainitsemaan säkkituolit ja älylaitteet, koska ne tuovat Ilta-Sanomille ja Ulla Appelsinille klikkauksia ja Kotrolle hyväksyviä selkääntaputuksia ihmisiltä, joiden mielestä juuri silloin kun minä kävin koulua se oli kaikkein paras ja vain alaspäin on menty siitä asti.

Pulpetittomissa kouluissa ei olla ilman työpisteitä. Kirjattomissa kouluissa ei olla ilman oppimateriaaleja. Eikä siellä olla edes ilman kirjoja. Kotro varmasti tietää nämä asiat tai ainakin kykenisi ottamaan niistä selvää, mutta se vaatisi muutakin kuin mutun ja hötön levittämistä, joka ei Kotron kolumniin sovi.

Toistan aiemman luvun. Suomessa on 2339 peruskoulua. Näistä oppikirjattomia, HUOM. ei kirjattomia, tai pulpetittomia on korkeintaan muutamia kymmeniä. Puhumme siis prosenteista. Meillä on suurin piirtein saman verran Steinerkouluja, joissa näitä samoja oppimisen menetelmiä on käytetty vuosikymmeniä ja sieltä tulevat oppilaat eivät ole lainkaan kamalia alisuoriutujia, joillaisiksi Kotro kaikki tulevaisuudessa kuvaa.

Arvioinnin kohdalla Kotron tosiasiat ovat aivan samalla tolalla kuin muussakin kirjoituksessa. Meillä on yhä kokeita. Suurimmassa osassa Suomen kouluja annetaan numerot jo alakoulujen puolella. Numeroton arviointi on lähes kaikkialla käytännössä samalla asteikolla, mutta numeroiden sijaan kirjoitetaan Osaa Erittäin hyvin, Osaa hyvin, Osaa jonkin verran... ja alimpana Ei osaa riittävästi. Nämä ovat täysin yhtäläisiä numeroarvioinnin kanssa. Ja ne ovat aivan yhtä hyödyttömiä.


Kotro väittää, että jos emme arvioi numeroin emme arvioi lainkaan. Tämä loukkaa sekä opettajia, että koko järjestelmää. Tosiasia kuitenkin on, että numeroarviointi ei ole objektiivista utopiaa ja Kotron kovasti pelottelema kasiluokka, jossa osaaminen tai sen puute lävähtäisi kutosena päin pläsiä on täyttä valetta. Sen sijaan me tiedämme, että numeroarviointi ei ole tasa-arvoista ja esimerkiksi matematiikan arvosana riippuu lukio-opiskelijan kohdalla enemmän siitä, missä lukiossa hän opiskelee kuin siitä, mitä hän oikeasti osaa. Näitä numeroarvioinnin ongelmia Kotro jättää täysin huomiotta, kun hän harmittelee Jennin ja Paavon kilpailutilannetta. Kotrolle arviointi on oppilaiden arvioimista hyviin ja huonoihin. Se on hänelle tapa arvioida oppilaita ihmisinä, asettaa heidät järjestykseen. Jennin pitää saada tietää, että hän on niin paljon edellä Paavoa, että se yksin jo motivoi häntä. Tällä ei ole mitään tekemistä oikean motivaation tai oppimisen mielekkyyden kanssa.

Kun me puhumme 2339. koulusta Suomessa niin näistä sadoilla, jopa yli puolella, on ongelmia joistakin seuraavista asioista; riittävien tilojen, edes perustason digitaalisen infrastruktuurin, väline- ja kirjamäärärahojen, erityisopetuksen resurssien tai monialaisten tuen muotojen kanssa. Nämä ovat niitä ongelmia, joihin meidän pitäisi puuttua sen sijaan, että huudamme kurkku suorana muutaman hankkeen tuhoavan kaiken sen, mitä me pidämme tärkeänä opetuksessa.

Jos Kotro todella on huolissaan siitä, että kouluissa ei opetella tekemisen meininkiä ja työntekoa niin melkoisen heikolla vaivalla hän on oman tekstinsä taustoittanut ja kirjoittanut Hän on itse mennyt sieltä, missä aita on matalin ja somelevitys suurinta. Jos hän on huolissaan tutkimuksesta ja sen arvostuksesta niin pätkääkään hän ei lähteitä tai tutkimusta ole dystopian huutamisessaan käyttänyt.

Jokaisena koulupäivänä kirjaimellisesti tuhansissa suomalaisissa kouluissa lasketaan matikkaa, opetellaan kirjoittamaan, tutustutaan erilaisiin fysiikan, kemian, biologian ja maantiedon perustaitoihin ja harjoitellaan käyttäytymistä ja toisten kanssa olemista.

Jokaisena koulupäivänä meillä opettajat opettavat ja ohjaavat oppilaita aina Hangosta Petsamoon. Jokaisena päivänä ne opettajat ovat vastuussa meidän lapsistamme ja heidän koulunkäynnistään, eivät Microsoftin tutkimusjohtajat.

Kaiken tämän lisäksi nykypäivänä harjoitellaan esimerkiksi medialukutaitoa, joka toivottavasti ohjaa tulevaisuuden aikuiset suhtautumaan kriittisesti vaikkapa lööppilehdistön tarkoitushakuisiin kolumneihin, joissa faktat jätetään omaan arvoonsa ja tärkeintä on lietsonta. Ehkä tämä viimeisin on tärkeimpiä taitoja, joita nykykoulussa opetetaan verrattuna siihen, kun meidän sukupolvemme koulunsa kävi.

 

Lähteet:

https://www.hel.fi/uutiset/fi/opetusvirasto/60-koulua-kehittaa-uudenlaista-oppimista

http://www.stat.fi/til/kjarj/2016/kjarj_2016_2017-02-14_tie_001_fi.html

https://yle.fi/uutiset/3-9505779

https://ajattelunammattilainen.fi/2016/11/23/kolme-teesia-oppimisesta/

]]>
2 http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241890-arno-kotron-abessiivikoulu-on-olemassa-vain-meidan-sukupolvemme-peloissa#comments Arno Kotro Koulu Koulutus Peruskoulu Uusi opetussuunnitelma Fri, 25 Aug 2017 17:18:45 +0000 Timo Kilpiäinen http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241890-arno-kotron-abessiivikoulu-on-olemassa-vain-meidan-sukupolvemme-peloissa
Koulu rajoittaa oppilaiden perusoikeutta; sananvapautta http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241565-koulu-rajoittaa-oppilaiden-perusoikeutta-sananvapautta <p>Sananvapaus on yksi suomalaisten perusoikeuksista, myös kouluissa. Tuo perusoikeus on kirjoitettu mm. perustuslakiin seuraavasti: <em>&quot;Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.&quot;</em></p><p><strong>Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä voidaan siis antaa säätämällä asiasta laki.</strong></p><p>Perustuslaki ei anna mahdollisuutta rajoittaa sananvapautta lakia alemmanasteisilla säädöksillä, kuten esim. koulun järjestyssäännöllä, kuten nyt on tehty ainakin <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9783258">Kärpäsen koulussa</a>.</p><p>Perusopetuslain mukaan koulussa tulee olla järjestyssäännöt tai -määräykset, <em>&quot;joilla edistetään koulun sisäistä järjestystä, opiskelun esteetöntä sujumista sekä kouluyhteisön turvallisuutta ja viihtyisyyttä.&quot;&nbsp;</em></p><p>YLE: Oppilaalla on oikeus tuoda kännykkä kouluun ja käyttää sitä tuntien ulkopuolella.&nbsp;<a class="yle__article__link" href="https://yle.fi/uutiset/3-9761732">Totaalikieltoa koulu ei voi asettaa</a>, silloin puututaan oppilaan perusoikeuksiin, muun muassa sananvapauteen.</p><p>On totta, että totaalikieltoa ei voida asettaa. Ylipäätään kännykän käyttäminen oppitunnilla on oppilaan sananvapauteen kuuluva perusoikeus silloin kun kuvaaminen ei häiritse. Samaan tapaan, koska opetus on Suomessa julkista, voi kuka tahansa, koska tahansa, mennä seuraamaan oppituntia ja kuvata opetusta.</p><p><strong>Se, että oppilas voi julkisesti (tai salaa) kuvata opettajan asiatonta käytöstä on pikemmin oppilaan turvallisuutta ja viihtyisyyttä lisäävä kuin vähentävä tekijä. </strong>Se seikka, että tallennetta voidaan käyttää väärin on asia jota tulee arvioida erikseen, eikä se, että kuvattua materiaalia julkaisemalla voidaan syyllistyä rikokseen oikeuta etukäteiseen sananvapauden rajoittamiseen, eli tallentamisen kieltämiseen.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sananvapaus on yksi suomalaisten perusoikeuksista, myös kouluissa. Tuo perusoikeus on kirjoitettu mm. perustuslakiin seuraavasti: "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia."

Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä voidaan siis antaa säätämällä asiasta laki.

Perustuslaki ei anna mahdollisuutta rajoittaa sananvapautta lakia alemmanasteisilla säädöksillä, kuten esim. koulun järjestyssäännöllä, kuten nyt on tehty ainakin Kärpäsen koulussa.

Perusopetuslain mukaan koulussa tulee olla järjestyssäännöt tai -määräykset, "joilla edistetään koulun sisäistä järjestystä, opiskelun esteetöntä sujumista sekä kouluyhteisön turvallisuutta ja viihtyisyyttä." 

YLE: Oppilaalla on oikeus tuoda kännykkä kouluun ja käyttää sitä tuntien ulkopuolella. Totaalikieltoa koulu ei voi asettaa, silloin puututaan oppilaan perusoikeuksiin, muun muassa sananvapauteen.

On totta, että totaalikieltoa ei voida asettaa. Ylipäätään kännykän käyttäminen oppitunnilla on oppilaan sananvapauteen kuuluva perusoikeus silloin kun kuvaaminen ei häiritse. Samaan tapaan, koska opetus on Suomessa julkista, voi kuka tahansa, koska tahansa, mennä seuraamaan oppituntia ja kuvata opetusta.

Se, että oppilas voi julkisesti (tai salaa) kuvata opettajan asiatonta käytöstä on pikemmin oppilaan turvallisuutta ja viihtyisyyttä lisäävä kuin vähentävä tekijä. Se seikka, että tallennetta voidaan käyttää väärin on asia jota tulee arvioida erikseen, eikä se, että kuvattua materiaalia julkaisemalla voidaan syyllistyä rikokseen oikeuta etukäteiseen sananvapauden rajoittamiseen, eli tallentamisen kieltämiseen.

 

]]>
6 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241565-koulu-rajoittaa-oppilaiden-perusoikeutta-sananvapautta#comments Ihmisoikeudet Järjestyssääntö Koulu Perusoikeus Sananvapaus Mon, 21 Aug 2017 05:08:00 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241565-koulu-rajoittaa-oppilaiden-perusoikeutta-sananvapautta
Uskonnot ja katsomukset kouluopetuksessa http://millajaakkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241241-uskonnot-ja-katsomukset-kouluopetuksessa <p>Pari aktiivista ateistia on viime aikoina ilmaissut minulle näkemyksensä, jonka mukaan kouluissa ei pitäisi opettaa lainkaan katsomusaineita - ei tunnustuksellisena, eikä yleisenä, kaikille yhteisenä esittelynä. En ole toistaiseksi vakuuttunut perusteluista.</p><p>&nbsp;</p><p>Kyse ei siis ole minkään uskonnon mukaisesta opetuksesta, vaan yleisestä tutustumisesta katsomusten moninaisuuteen samaan tapaan, kuten maantiedossa tutustutaan eri valtioihin. Aine olisi kaikille yhteinen</p><p>&nbsp;</p><p>Perusteluja puolesta:</p><p>- Se kehittäisi ymmärrystä eri tavoin ajattelevia ihmisiä kohtaan. Tämä vähentäisi pelkoja ja auttaisi suhtautumaan vähemmän vihamielisesti puolin ja toisin.</p><p>- Se kehittäisi kulttuurien tuntemusta, ja selventäisi kuinka merkittävä voima uskonnot ja niihin rinnastettavat katsomukset ovat olleen kulttuurien muokkaamisessa. Tämä auttaa osaltaan ymmärtämään syitä ja seurauksia ihmisen historiassa.</p><p>- Lapsille, joille opetetaan&nbsp;kotona fundamentaalia uskonnontulkintaa, avautuisi väistämättä laajempi näkökulma aiheeseen.</p><p>- Lapset, jotka eivät kotonaan kuule uskonnoista sanaakaan, pääsisivät kurkistamaan täysin uusien maailmantulkintojen sisään ja eläytyämään toisin ajattelevien kokemukiin. Tämä ei tarkoita, että lasten pitäisi <em>omaksua</em> niitä, ainoastaan tutustua niihin.</p><p>- Se tarjoaisi lapsille mahdollisuuksia nähdä sellaisia yhtäläisyyksiä, yksityiskohtia ja suuria linjoja, jotka ovat menneet aikuisilta ohi. Lapset, kuten tiedetään, eivät näe keisarin päällä vaatteita.</p><p>- Se opettaisi lapset suhtautumaan tarjolla oleviin katsomuksiin kriittisesti ja etsimään itse totuutta vakuuttavista käännytysyrityksistä huolimatta.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuvittelisi, että fundamentaaleimmallekin ateistille kelpaisi. Nämä pari tuttavaani ovat kuitenkin tarjonneet mm. seuraavanlaisia perusteluja:<br /><br />- Sitä ei tarvita.</p><p>- Pari kurssia historian ja yhteiskuntaopin yhteydessä rittää.</p><p>- Lapsille ei pidä opettaa uskontoja.</p><p>&nbsp;</p><p>En ole kuitenkaan vakuuttunut. Miksi ei tarvita? Minun mielestäni kaikille yhteisessä katsomusaineessa olisi huomattavia mahdollisuuksia. Miten muka pari kurssia riittää? Mielestäni aihepiiri on aivan liian laaja ja monipuolinen tungettavaksi pariin kurssiin. Ja miksi ihmeessä ei pitäisi opettaa? Mihin tahansa aiheeseen voi suhtautua loogisesti ja analyyttisesti, so. tieteellisesti. Miksi yksi - maailman menoa radikaalisti muovannut - inhimmillisen kulttuurin ja kokemuksen osa-alue pitäisi sensuroida?</p><p>&nbsp;</p><p>Lapset ovat fiksuja, heitä ei pidä aliarvioida. Sen sijaan heitä on terveellistä kannustaa kysymään, kyseenalaistamaan ja tutkimaan aivan kaikkea ympärillään. Miksi maailmankatsomukset olisivat vaarallinen poikkeus?<br /><br />(Myönnän, ettei aivan kaikkea tietoa kannata jakaa peruskouluikäisille. Esimerkiksi ilotulitteiden valmistusohjeet voivat olla fataaleja ennen kuin järki ja vastuu ovat kasvaneet riittävästi.)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pari aktiivista ateistia on viime aikoina ilmaissut minulle näkemyksensä, jonka mukaan kouluissa ei pitäisi opettaa lainkaan katsomusaineita - ei tunnustuksellisena, eikä yleisenä, kaikille yhteisenä esittelynä. En ole toistaiseksi vakuuttunut perusteluista.

 

Kyse ei siis ole minkään uskonnon mukaisesta opetuksesta, vaan yleisestä tutustumisesta katsomusten moninaisuuteen samaan tapaan, kuten maantiedossa tutustutaan eri valtioihin. Aine olisi kaikille yhteinen

 

Perusteluja puolesta:

- Se kehittäisi ymmärrystä eri tavoin ajattelevia ihmisiä kohtaan. Tämä vähentäisi pelkoja ja auttaisi suhtautumaan vähemmän vihamielisesti puolin ja toisin.

- Se kehittäisi kulttuurien tuntemusta, ja selventäisi kuinka merkittävä voima uskonnot ja niihin rinnastettavat katsomukset ovat olleen kulttuurien muokkaamisessa. Tämä auttaa osaltaan ymmärtämään syitä ja seurauksia ihmisen historiassa.

- Lapsille, joille opetetaan kotona fundamentaalia uskonnontulkintaa, avautuisi väistämättä laajempi näkökulma aiheeseen.

- Lapset, jotka eivät kotonaan kuule uskonnoista sanaakaan, pääsisivät kurkistamaan täysin uusien maailmantulkintojen sisään ja eläytyämään toisin ajattelevien kokemukiin. Tämä ei tarkoita, että lasten pitäisi omaksua niitä, ainoastaan tutustua niihin.

- Se tarjoaisi lapsille mahdollisuuksia nähdä sellaisia yhtäläisyyksiä, yksityiskohtia ja suuria linjoja, jotka ovat menneet aikuisilta ohi. Lapset, kuten tiedetään, eivät näe keisarin päällä vaatteita.

- Se opettaisi lapset suhtautumaan tarjolla oleviin katsomuksiin kriittisesti ja etsimään itse totuutta vakuuttavista käännytysyrityksistä huolimatta.

 

Kuvittelisi, että fundamentaaleimmallekin ateistille kelpaisi. Nämä pari tuttavaani ovat kuitenkin tarjonneet mm. seuraavanlaisia perusteluja:

- Sitä ei tarvita.

- Pari kurssia historian ja yhteiskuntaopin yhteydessä rittää.

- Lapsille ei pidä opettaa uskontoja.

 

En ole kuitenkaan vakuuttunut. Miksi ei tarvita? Minun mielestäni kaikille yhteisessä katsomusaineessa olisi huomattavia mahdollisuuksia. Miten muka pari kurssia riittää? Mielestäni aihepiiri on aivan liian laaja ja monipuolinen tungettavaksi pariin kurssiin. Ja miksi ihmeessä ei pitäisi opettaa? Mihin tahansa aiheeseen voi suhtautua loogisesti ja analyyttisesti, so. tieteellisesti. Miksi yksi - maailman menoa radikaalisti muovannut - inhimmillisen kulttuurin ja kokemuksen osa-alue pitäisi sensuroida?

 

Lapset ovat fiksuja, heitä ei pidä aliarvioida. Sen sijaan heitä on terveellistä kannustaa kysymään, kyseenalaistamaan ja tutkimaan aivan kaikkea ympärillään. Miksi maailmankatsomukset olisivat vaarallinen poikkeus?

(Myönnän, ettei aivan kaikkea tietoa kannata jakaa peruskouluikäisille. Esimerkiksi ilotulitteiden valmistusohjeet voivat olla fataaleja ennen kuin järki ja vastuu ovat kasvaneet riittävästi.)

]]>
0 http://millajaakkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241241-uskonnot-ja-katsomukset-kouluopetuksessa#comments Koulu Maailmankatsomus Uskonto Sun, 13 Aug 2017 10:41:09 +0000 Milla Jaakkola http://millajaakkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241241-uskonnot-ja-katsomukset-kouluopetuksessa
Kristillisiä arvoja tulisi kunnioittaa kouluissa ja päiväkodeissa http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241206-kristillisia-arvoja-tulisi-kunnioittaa-kouluissa-ja-paivakodeissa <p>Suomi on kristillinen maa ja sitä tulisi kunnoittaa myös kouluissa ja päiväkodeissa.</p><p>Rakas Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Isänmaan eteen ovat edeltävät sukupolvet tehneet valtavan työn. Rakentaneet maan, jakaneet rikkailta köyhille, kärsineet puutetta ja nälkää sekä antaneet terveytensä ja henkensä puolustaessa tätä arvokasta maata. Mutta aina viesti on ollut selvä - kaveria ei jätetä.</p><p>Suomi ja suomalaiset ovat olleet niin hienoa kansaa, että he ovat antaneet ihmisille oikeuden poliittiseen mielipiteen vapauteen ja uskonnon vapauteen. Se on ollut jokaisen perusoikeus.<br /><br />Suomella on ollut erityinen siunaus. Sata vuotta suomalaiset ovat rakentaneet yhtenäistä kansakuntaa, johon keskeisenä on kuulunut kristinusko. Lainsäädäntömme pohja on kristinuskossa ja Raamatun kymmenessä käskyssä. Miksi suomalaisten lasten ei anneta olla osallisia tässä? Miksi päiväkodeista ja kouluissa karsitaan kaikki kristilliset perinteet? Onko käymässä niin, että tämä uusliberaalinen maailmankuva ja punaviherhöttö vie meiltä tärkeimmät - henkiset ja hengelliset arvot?<br /><br />Vaikka lapsena moni asia väsytti, niin yksi asia oli pyhä - koulun aamuhartaus kuunneltiin hiljaa ja seisten &quot;Herraa hyvää kiittäkää&quot; laulaen. Tämän päivän kouluilla ja päiväkodeilla on tärkeä tehtävä ja niiden opetuksessa pitää näkyä kristillinen etiikka ja kasvatus. Jos kristillinen kasvatus ei ole mukana koulussa, emme voi hyväksyä nykyistä biologiankaan opetusta evoluutioteorioineen kouluihimme. Se on vastoin uskontoani! Kristittyjen ei tarvitse olla muukalaisia omassa isänmaassaan.<br /><br />PS. Minä olen opettanut, että jos joku opettaa koulussa, että ihminen periytyy apinasta, niin vastaa &quot;no en minä sinun suvusta toki tiedä, mutta minun suku ei ainakaan.&quot;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi on kristillinen maa ja sitä tulisi kunnoittaa myös kouluissa ja päiväkodeissa.

Rakas Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Isänmaan eteen ovat edeltävät sukupolvet tehneet valtavan työn. Rakentaneet maan, jakaneet rikkailta köyhille, kärsineet puutetta ja nälkää sekä antaneet terveytensä ja henkensä puolustaessa tätä arvokasta maata. Mutta aina viesti on ollut selvä - kaveria ei jätetä.

Suomi ja suomalaiset ovat olleet niin hienoa kansaa, että he ovat antaneet ihmisille oikeuden poliittiseen mielipiteen vapauteen ja uskonnon vapauteen. Se on ollut jokaisen perusoikeus.

Suomella on ollut erityinen siunaus. Sata vuotta suomalaiset ovat rakentaneet yhtenäistä kansakuntaa, johon keskeisenä on kuulunut kristinusko. Lainsäädäntömme pohja on kristinuskossa ja Raamatun kymmenessä käskyssä. Miksi suomalaisten lasten ei anneta olla osallisia tässä? Miksi päiväkodeista ja kouluissa karsitaan kaikki kristilliset perinteet? Onko käymässä niin, että tämä uusliberaalinen maailmankuva ja punaviherhöttö vie meiltä tärkeimmät - henkiset ja hengelliset arvot?

Vaikka lapsena moni asia väsytti, niin yksi asia oli pyhä - koulun aamuhartaus kuunneltiin hiljaa ja seisten "Herraa hyvää kiittäkää" laulaen. Tämän päivän kouluilla ja päiväkodeilla on tärkeä tehtävä ja niiden opetuksessa pitää näkyä kristillinen etiikka ja kasvatus. Jos kristillinen kasvatus ei ole mukana koulussa, emme voi hyväksyä nykyistä biologiankaan opetusta evoluutioteorioineen kouluihimme. Se on vastoin uskontoani! Kristittyjen ei tarvitse olla muukalaisia omassa isänmaassaan.

PS. Minä olen opettanut, että jos joku opettaa koulussa, että ihminen periytyy apinasta, niin vastaa "no en minä sinun suvusta toki tiedä, mutta minun suku ei ainakaan."

]]>
52 http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241206-kristillisia-arvoja-tulisi-kunnioittaa-kouluissa-ja-paivakodeissa#comments Arvot Koulu Päiväkoti Uskonto Sat, 12 Aug 2017 09:51:28 +0000 Sami Kilpeläinen http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241206-kristillisia-arvoja-tulisi-kunnioittaa-kouluissa-ja-paivakodeissa